Teksti Jari Tamminen
Kaija Papu käy virkkuukoukulla yleistyksiä vastaan.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Voimassa 5–6/2012.
Poliisi on huolehtinut brändistään hyvin. Poliisiin luotetaan. Taloustutkimuksen vuonna 2010 toteuttaman viimeisimmän poliisibarometrin mukaan 96 prosenttia kansastamme piti poliisia erittäin tai melko luotettavana.
Tosiasia on myös se, että poliisien maailma koetaan miehiseksi maailmaksi. Tähän yleistykseen taiteilija Kaija Papu on lähtenyt lyömään säröjä. Yhteistyössä virkavallan kanssa, tosin.
Papun teos PI541 on aidon kokoinen, villalangasta osin virkattu, osin neulottu tarkka kopio oikeasta poliisiautosta.
”Mua ärsyttää kovien ja pehmeiden arvojen asema yhteiskunnassa”, Papu toteaa ykskantaan. ”Poliisin ’kuuluu’ olla kova ja miehen ’kuuluu’ olla kova, eikä se tosiaankaan itke. Tokaisu ’mitä sä nyt pillität’ sisältää negatiivisen konnotaation sen sijaan, että oltaisiin ylpeitä siitä, että on tunteita.”
Suuri virkkuutyö asettaakin vastakkain poliisin kovan maskuliinisen imagon ja, no, feminiiniseksi koetun virkkaamisen.
”Arvotamme asioita ilman, että mietimme niitä juurikaan. Yhdistän töissäni asioita, jotka yhteiskunnan mielestä eivät kuulu yhteen, ja herätän katsojan miettimään asenteitaan. Voi olla, että joitain se vain naurattaa, mutta toivottavasti osa yleisöstä kuitenkin herää ajattelemaan pidemmälle.”
Fyysisenä työnä PI541 herättää kunnioitusta. Taiteilija teki autoa pari vuotta, ajoittain jännetuppitulehduksesta piittaamatta. Yksityiskohtien määrä on häkellyttävä: jopa hälytysvilkkujen hoito-ohjeet ovat luettavissa. Ruuvit näyttävät ruuveilta, ja renkaiden kyljissä komeilee Nokian renkaiden logot.
Auton runko on rakennettu vaahtomuovista ja puusta oikean poliisiauton 3D-mallinnuksen pohjalta. Mallinnus onnistui Pirkanmaan poliisilaitoksen ystävällisellä avustuksella laitoksen autotallissa.
Samalla kun Papu pohtii työssään poliisin imagoa, hän tulee osallistuneeksi virkavallan PR-kampanjaan. Hänen tavoitteensa ei olekaan kritisoida poliisia, pikemminkin kommentoida. Ehkä myös kysyä, onko poliisin kovis-imago tarkoituksellinen – saati tarkoituksenmukainen.
”Työstä varmasti voi tulkita, että minulla on itselläni hyvin ristiriitainen suhde poliisiin. En varmaankaan haluaisi yhteiskuntaa ilman poliisia, mutta ei se tarkoita, ettei sen toiminnassa olisi arveluttavia ulottuvuuksia. Toivottavasti tämä työ tuo jonkin uuden elementin keskusteluun poliisin luonteesta.”
Auto on poliisin vallan symboli, ehkäpä myös sen miehinen jatke. Onko virkattu poliisiauto tulkittavissa poliisin kastroimiseksi?
Papu ei menisi näin pitkälle.
”Kastraatiohan on valtavan negatiivinen asia! Miksi pehmeys olisi niin rajusti negatiivista? Jos poliisista tulisi pehmeä ja välittävä, niin miksi kyse olisi kastraatiosta eikä voitosta?”
Papu nauraa päälle: ”Minähän teen tässä poliisille kruunun.”
PI 541 Helsingissä, Kiasman Camouflage-näyttelyssä 15.6.–7.10.
