Osa artikkelista on julkaistu aiemmin Voimassa 9/2012.

Leftovers From the War on opasnäytelmä, harvinainen kierros 1900-luvun intiimihistoriaa: julkisia ja puolijulkisia tarinoita, virallista historiankirjoitusta ja museon sulkemisajan jälkeistä mystiikkaa. Nina Larissa Bassett, Ivo Briedis, Elin Petersdottir ja Janne Saarakkala toimivat ohjaajina, näytelmäkirjailijoina ja esiintyjinä. Jokainen kuljettaa yhden ryhmän läpi valitsemiensa salien.

Ryhmä on tuntenut toisensa kahdeksan vuoden ajan. Heidän edellinen yhteinen työnsä Helsingissä oli Kiasma-teatterin ohjelmistoon kuulunut In the Nude. Tarina ja esitys tapahtuivat hotellissa ja katsojat liikkuivat tilassa esiintyjien opastamina. Briedisin mukaan viimeisin teos on edellistä henkilökohtaisempi.

”Olemme tietysti jokainen päättäneet itse, miten paljon avaamme itseämme. Kirjoitimme yksin löytääksemme aiheen, joka koskettaisi meitä henkilökohtaisesto. Osa meistä kirjoitti tarinansa suurelta osin valmiiksi jo ennen tutustumista museoon, osa saattoi aloittaa kirjoittamisen vasta tutustuttuaan tilaan”, Briedis kertoo.

Ryhmät, jotka kulkevat läpi Kansallismuseon näyttelysalien ja hukkatilojen, seuraavat oppaansa henkilökohtaista tarinaa sodan jälkeensä jättämässä maailmassa. Esityksillä on yhteisiä leikkauspisteitä, joissa koko yleisö on hetken yhdessä, ennen kuin tarina siroaa uudelleen.

Opasnäytelmää seurataan intiimeissä, kahdentoista henkilön suuruisia ryhmissä. Poikkeuksellisen rakenteen myötä esityksen lipunmyyntikin on mullistettu. Lipunmyynti on arvonta, jossa yleisö jaetaan neljään ryhmään neljän näytelmäkirjailijan kesken.

”Halusimme tarjota katsojalle neljä fragmentaarista tarinaa, joista kullakin on oma kertojansa. Vältimme täyttämästä Kansallismuseota vain yhdellä tarinalla, sillä meille monimuotoisuus on kiinnostavampaa kuin yksi ainoa eheä näkökulma”, Briedis kertoo.

Toinen maailmansota vaikutti kaikkien työryhmän jäsenten kotimaihin, mutta sodan lopputulos esimerkiksi Islannissa ja Latviassa oli hyvin erilainen.

”Omassa kirjoitukseni on omistettu isälleni, joka joi itsensä hengiltä. Isäni kuului menetettyyn sukupolveen, siihen sodanjälkeiseen sukupolveen, joka eli rautaesiripun takana Neuvostoliitossa. Vasta nyt näen, miten syvästi vaikuttuneita heidän elämänsä olivat sodasta. He tunsivat olevansa hukassa. Heidän unelmansa olivat lännessä, elämä idässä”, Briedis kertoo.

”Neuvostoliitto oli kuin toinen planeetta, johon maan asukkaiden tuli sopeutua, eivätkä kaikki ikinä voineet.”

Historiallisessa museossakaan kaikki ei ole totta. Tulkinta on tärkeämpää kuin yksityiskohtien oikeellisuus. Työryhmä asettaa näytteille omia esineitään ja opaskylttejä, jotka sijoittuvat museoplakaattien ja näyttelyesineiden rinnalle. Tila muuntuu hienovaraisesti opasnäytelmän tarpeisiin, mutta mitään ei peitetä.

”Jos haluaisimme lavastaa tilan joksikin muuksi, ei olisi mitään syytä tehdä esitystä museossa. Lavastamisen voi tehdä paljon helpommin näyttämöllä. Museo on tausta kaikelle sille, mistä puhumme.”

Entä ne kolme muuta tarinaa? En tiedä vielä. Leftovers from the war -esityksen jälkeen jokaisen katsojan kokemus on jollakin painavalla tavalla ainutkertainen ja osittainen, tilaan ja ihmisiin sidottu.

Esityksen jälkeen yleisö voi kuunnella koko teoksen ääninauhana, tai varata toisen lipun.

Leftovers From The War 8. & 9.11. kello 19, 10.11. kello 18.30 & 20.30 Helsingin Kansallismuseossa osana Baltic Circle -festivaalia.