Puhelin soi Australiassa. Siihen vastaa Pricasso, maailman ainoa, tai ainakin tunnetuin, peniksellään tauluja maalaava taiteilija. Luultavimmin hänelle soitetaan ensimmäistä kertaa Suomesta.

Harvoin yhtä monta kysymystä kilpailee haastattelun avauksesta. Joten aloitetaan vain alusta.

Rakentaja-puuseppä Tim Patchin matka Pricassoksi alkoi bileissä tehdystä ”et varmaan uskalla” -tempauksesta. Munalla maalaus onnistui yllättävän hyvin. Sen jälkeen hän selasi nettiä, josko joku muu tekisi maalaustaidetta kikkelillään.

Ei tehnyt, ainakaan vakavasti otettavasti.

”Kuka tahansa voi maalata peniksellään ja kutsua sitä taiteeksi”, puhelimessa hymyilevältä kuulostava Pricasso kertoo.

”Minun piti maalata yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin iso osa muista taiteilijoista. Haastavin juttu maalata ovat muotokuvat, joten asetin itselleni päämäärän: kehittyisin niin hyväksi, että pystyisin maalaamaan mallista oikeannäköisen kuvan 20 minuutissa sukuelimilläni.”

Niin, sukuelimillä. Pricasso käyttää maalin levittämiseen työkalunsa lisäksi myös kasseja. Muotokuvien laajat reunat hän hoitaa yleensä persposkillaan. Homma hoituu yllättävän näpsäkästi, ja kuvista kyllä tunnistaa mallit.

Pippeli on miehen herkin osa sydämen jälkeen. Eikö maalin levittäminen sillä satu? Kankaan pintahan on joskus aika karheaa.

”Aluksi minulla oli muutamia ongelmia, koska useimmissa maaleissa on kalkkia. Se syö hitaasti ihoa. Tästä syystä olen kehittänyt vesipohjaisen, myrkyttömän maalin”, Pricasso avaa.

Hän kertoo kuulleensa, miten muutamat kundit ovat yrittäneet munamaalausta ronskeissa bileissä mutta kärsineet kitkasta. Pricassolta löytyy niksi siihenkin.

”Käsittelen nykyään kankaan pinnan hyvin liukuvaksi, niin että penikseni ja kivekseni liukuvat sillä hankauksetta.”

Pricasson uran alkuvaiheen pahin ongelma oli hänen mukaansa kiihottumisen aikaansaama kankeus.

”Maalaaminen julkisesti tuntui silloin aika eroottiselta. Minun piti ottaa nopsa vatkaus, jonka jälkeen saatoin maalata hetken ihan rentoutuneena. Muutaman kuukauden jälkeen siitä tuli kuitenkin aika normaalia.”

Pricasso maalaa pääasiassa eroottisilla messuilla ja vastaavissa tapahtumissa. Iso osa hänen tuloistaan tulee tällä hetkellä tilauksista, jotka hän maalaa sähköpostiinsa tulevista valokuvista. Maalausprosessi mutkalla taltioidaan videolle todisteeksi.

Se on sitä penistaitelijan leipätyötä. Laajempi ja kunnianhimoisempi teoskokonaisuus olisi tulossa, jos vain tilanne sallisi. Pricasso on myös lähettänyt teoksiaan kilpailuihin, saamatta isompaa tunnustusta.

Vuodet vaativat jo verojaan hänenkin uransa suhteen, minkä hän tiedostaa.

Pricasson tunnetuimpia duuneja lienevät hänen muotokuvansa poliitikoista. Kuvien muotokieli on satiirista, mutta provokatiivisinta niissä lienee se, että esimerkiksi Osama Bin Ladenin tai Sarah Palinin naamat on vedelty kankaalle orgaanisella pensselillä.

Sen kummempaa palautetta hän ei ole kuitenkaan saanut, mitä molemmat ihmettelemme.

”Me kaikki kyllä tiedämme, että näiden ihmisten asemat ovat riippuvaisia julkisesta mielipiteestä, joten jos heillä olisi oikeita mielipiteitä näistä muotokuvista, niin niiden sanominen olisi liian riskialtista.”

Tämäntyyppisiä lehtijuttuja tehdään yleensä kummallisuuksien ihmettelyn takia. Ja koska toimittaja saa sanoa julkisesti ”penis”. Julkisuudesta eläville haastatelluille se on ilmaista mainosta.

Juttelen vielä haastattelun lopuksi miehestä Pricasson takana, Timistä.

Hän on kertomansa mukaan hiljainen, organisoimaton ja sotkuinen. Allekirjoittaisin kaksi viimeistä näkemieni haastattelujen perusteella.

Hän asuu kahden poikansa kanssa Antoni Gaudin tyyliin restauroidussa, upeassa talossa. On puheväleissä kummankin kanssa, mitä hän kummastelee. Hän taitaa tietää, ettei ole välttämättä helppoa olla peniksellä taiteilevan miehen lapsi. Tai äiti.

”En aloittanut peniksellä maalaamista ennen kuin äitini oli kuollut. Hän oli hauska ja inspiroiva persoona. Luulen, että hän olisi pitänyt tätä hauskana”, Patch arvioi kuitenkin hyväntuulisesti.