Osa artikkelista on julkaistu aiemmin Voimassa 9/2012.

Tuvalainen kulttibändi Yat-Kha yhdistää persoonallisella tavalla rock- ja elektro-vaikutteita perinteiseen kurkkulaulumusiikkiin.

Taianomainen laulutyyli ja kansanperinnesoittimet jousisoittimista rumpuihin sähkökitaran maustamana saavat Yat-Khan kuulostamaan rockilta, jota muinaiset esi-isämme olisivat voineet kuunnella leirinuotion äärellä.

Siinä maailmassa villihevoset laukkaavat aroilla ja shamaanit takovat noitarumpuja. Tuvan kieltä osaamattomat joutuvat tyytymään näihin mielikuviin. Turkinsukuista tuvan kieltä puhuu koko maailmassa noin 200 000 ihmistä. Siksi on kysyttävä Yat-Khan keulakuvalta Albert Kuvezinilta, mistä sanoitukset oikein kertovat.

”Nykyisin tykkään kirjoittaa ikuisista aiheista, kuten elämästä ja kuolemasta ja elämän tarkoituksesta. Neuvostoliiton aikana kirjoitimme pelkästään yhteiskunnallisia protestilauluja. Mutta edelleen sovitamme kansallisia melodioita ja teemme covereita”, Kuvezin kertoo.

Vaikka Yat-Kha kasvattaa suosiotaan maailmalla koko ajan, vain harva on kuullut Tuvasta, joka on 300 000 asukkaan tasavalta Itä-Siperiassa.

”Tuva on pieni, mutta silti suurempi kuin jotkut Euroopan maista. Minulle se on yksi kauneimmista paikoista maailmassa, mutta kaikki muuttuu. Nyt suuret venäläiset ja kiinalaiset yhtiöt tulevat Tuvaan hyödyntämään sen luonnonvaroja”, Kuvezin sanoo.

Tuva on ollut osa Venäjän liittovaltiota vuodesta 1944 lähtien, ja venäläisen politiikan ja ajattelutapojen vaikutukset näkyvät siellä vahvasti edelleen. Tuva oli itsenäinen valtio lyhyen ajan vuosina 1921–1944.

Kuvezin kertoo, että sitä ennen se oli osa hunnien, skyyttien, Turkin, Mongolian ja Kiinan imperiumia ja sai paljon vaikutteita jokaisesta kulttuurista.

Kommunistisen Siperian aikaan rock-albumeiden löytäminen Tuvasta oli hankalaa, mutta kasetit kiersivät kaverilta kaverille ja niitä kopioitiin pienessä kaveripiirissä.

”Jotkut oppilaat toivat kasetteja Leningradista tai suurkaupungeista. Tyynellämerellä laivastossa palvelleet tuvalaiset pojat toivat toisinaan japanilaisia vinyylilevyjä. Myöhemmin nauhoitimme amerikkalaisia ja brittiläisiä radioasemia öisin, kun radioaallot eivät olleet auktoriteettien saastuttamia.”

Siperia ei ole enää yhtä voimakkaan sensuurin alainen, kuin se oli Neuvostoliiton aikoihin. Kuvezin kertoo, että uusia vaikutteita ei silti hyväksytä kovin nopeasti. Netistä nuoret saavat kuitenkin käsiinsä, mitä haluavat.

Ensikosketuksen rock-musiikkiin Kuvezin sai, kun hänen läheinen ystävänsä soitti hänelle C-kaseteilta Steppen Wolfia, Led Zeppelinia ja Deep Purplea. Hänen musiikillinen uransa alkoi koulusta, jossa hän soitti covereita.

”Koulun jälkeen työskentelin Tuvan valtion Filharmoniassa, jossa tapasin mielenkiintoisia muusikoita ja laulajia, kuten Aldyn-ool Sevekin, Aleksandrin, Bapan ja Gennady Tumat’n. He opettivat minulle, kuinka laulaa ’kargyraata’ ja ’khoomeita’, jotka ovat tuvalaisia kurkkulaulutyylejä.”

Kurkkulaulussa laulaja tuottaa monikerroksista ääntä. Albert Kuvezinin käyttämä kargyraa-tyyli on matalin lauluääni, jonka ihminen voi saada aikaan. Möreä ujellus tuntuu varsin epäinhimilliseltä, mutta on vaikuttavaa – se kuulostaa enemmänkin soittimelta tai muinaisen pedon huudolta.

Rockin lisäksi Kuvezin inspiroituu myös klassisesta ja taidemusiikista, kuten brasilialaisesta säveltäjästä Heitor Villa-Lobosista.

”Pidän kokeilevista, omaperäisistä ja tuoreista ideoista. Olen huomannut, että blues, hard rock ja tuvalainen kansanmusiikki ovat hyvin samanlaisia ja jotkut äänet rockissa ovat kuin kurkkulaulua. Pikkuhiljaa aloin tuoda perinnemusiikin elementtejä musiikkiini ja harjoitella kargyraa-laulua.”

Maailmankansalainen kokee syvää yhteyttä myös suomalaisiin. Sekä Yat-Khan läpimurtoalbumi Yenisei-punk että osa muiden levyjen materiaaleista on äänitetty Helsingissä.

”Suomalaisten ja syntyperäisten siperialaisten välillä on paljon yhteistä. Meillä on sukulaisia ja ystäviä Suomessa.”

Yat-Kha esiintyy 9.11. Etnosoi!-maailmanmusiikkifestivaaleilla.