Yleisvaikutelma galleriatilassa on nykytaideuskovaisuudelle ominainen valkoinen kliinisyys, joka kertoo taideseurakunnalle, että käsitteellisten asioiden äärellä tässä nyt jälleen liikutaan. Näyttelyn nimikkoteos i-Faith/i-Usko koostuu gallerian keskellä seisovasta valkoisesta f-kirjaimesta ja galleriatilan syvennykseen asetelluista kolmesta kipsitaulusta. Facebook-logon ja ristin rinnastaminen on hieman ontuvaa, mutta onnistuu kuitenkin ohjaamaan katsojan tulkintaa näyttelyn kristillisen tematiikan pariin.

Kipsitauluihin on kaiverrettu katkelmia Facebookin ja Twitterin käyttöehdoista. Laintauluissa on halkeamia ja teksti on osittain kulunut pois. Syntyy vaikutelma vanhentuneesta, luhistuvasta arvojärjestelmästä.

Teos saa minut lukemaan ensimmäistä kertaa edes osan huomaamatta hyväksymistäni käyttöehdoista. Tässä on kenties näyttelyn oivaltavin puoli: käyttöehtoihin piiloutuvan arvomaailman huomaamattoman hyväksymisen esilletuominen. Tiesitkö esimerkiksi, että tuomittu seksuaalirikollinen ei saa luoda itselleen Facebook-tunnusta? Uskonnollisten säännöstöjen ja sosiaalisen median käyttöehtojen huomaamattomassa hyväksymisessä on jotakin kutkuttavan samankaltaista. Älä tee huorin! Ok. Klik!

The Last Supper/Viimeinen ehtoollinen on Leonardo da Vincin samannimistä teosta mukaileva uudelleentulkinta. Läpinäkyville, päällekkäisille silikonikalvoille maalatut huonoryhtiset opetuslapset ovat kääntyneet selin katsojaan päin. Teoksen keskimmäisellä hahmolla, Jeesuksella, näyttäisi olevan paras yhteys tietokoneruudun välityksellä valaistuksen tuoviin kurssikäyriin.

Teos luo tehokkaan kolmiulotteisen tilavaikutelman tekniikkansa ja onnistuneen sijoittelunsa ansiosta. Teknisen toteutuksen yhteys sisältöön jää kuitenkin epäselväksi.

Näyttely keskittyy vahvasti Facebookin ja Twitterin kaltaisten suuryritysten kritiikkiin. Ehkä hieman yllättäen näyttelytekstissä tekijät toteavat Wikileaksin kaltaiset yritykset horjuttaa tätä hegemoniaa tuomituiksi epäonnistumaan.

Kun taiteilijakaksikko ei myöskään esitä mitään rakentavaa ehdotusta, jää ajatuksia herättävä näyttely hieman puolitiehen. Ehkä jatkossa voimme odottaa myös ratkaisuja pelkän ongelman toteamisen sijaan? Instituutiot on jo rikottu, nyt ne pitäisi rakentaa uudelleen ja taiteilijoiden pitäisi olla tässä prosessissa mukana.

I-Usko, Andrey Blokhin & Georgy Kuznetsov (Recycle -ryhmä) 25.3. asti Helsingin Kaapelin galleriassa, ti 11–18, ke–pe 11–17, la–su 12–16.

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa kuvataiteiden maisteriohjelmassa. Hän ei pyynnöstä huolimatta saanut apua kritiikin kirjoittamiseen Facebook-ystäviltään.