Teksti Jenni Halttu
Näinä päivinä tulee kuluneeksi tasan 25 vuotta siitä, kun vantaalaiset nuoret valtasivat Tikkurilassa kosken rannalla seisovan entisen vernissakeittämön. Parikymmentä vuotta nuorisotalona toimineessa tehdasrakennuksessa järjestetään viikonloppuna Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulun Kevätfestarit. Jenni Halttu kävi jututtamassa alkuperäistä valtaajaa ja rakennuksen nykyisiä käyttäjiä.
Toukokuussa 1985 Vantaan Tikkurilassa, kosken rannalla, vietettiin Vernissarock-tapahtumaa. Pihanurmi ja junaradan varsi oli täynnä nuoria kuuntelemassa keikkoja ja paistattelemassa päivää. Silloin vanha tehdas vallattiin.
Toisin kuin moni valtaus, se ei jäänyt lyhyeksi tempaukseksi: rakennus on pysynyt kulttuurikäytössä 25 vuotta.
”Lauantaina valtaamme Vernissan jälleen rauhanomaisesti”, kertoo Tikkurilan Teatterin tiedottaja ja teatteriopettaja Anu Myllyniemi. ”Järjestämme joukkohalaustapahtuman, jossa halaamme rakennusta kiitokseksi siitä, mitä se on meille antanut”,
Viikonloppuna Vernissa siis raikuu, kun näytelmät, katuteatteri- ja sirkusesitykset sekä työpajat houkuttelevat paikalle yleisöä.
Hannele Lilja osallistui Vernissan valtaamiseen toukokuussa 1985. Vantaan elävän musiikin yhdistys Velmu ry. otti rakennuksen käyttöön tukeakseen nuorison musiikkikulttuuria.
”Rakennus ei ollut siinä vaiheessa enää purku-uhan alla, mutta kaupunki oli lunastanut sen ja pitänyt sitä vuosia tyhjillään. Halusimme taiteilijoille esiintymistilan ja olimme mukana neuvotteluissa, mutta ne olivat kääntymässä meidän tappioksemme”, kertoo Lilja.
”Itse valtaus toteutettiin pienellä ydinporukalla. Lapinlahden linnut esiintyi, kun kolme valtaajaa ryömi sisään rakennukseen takakautta. Sisälle päästyään he tulivat avaamaan etuoven ja konsertti keskeytettiin. Velmun puheenjohtaja Jouko Riihimaa ilmoitti yleisölle, että tila on otettu haltuun. Ihmisiä alkoi virrata sisälle hiljalleen, ja ikkunoita peittäneitä puuluukkuja pudoteltiin alas. Valtaus oli rauhallinen. Minulla oli sorkkarauta auton takaluukussa siltä varalta, ettemme olisi päässeet paljain käsin sisään”, Lilja muistelee.
Tapauksen jälkeen Lilja kävi Vernissan lähellä sijaitsevassa puhelinkopissa soittamassa valtauksesta lehdistölle. Median edustajia ilmestyikin paikalle tv-kameroineen. Virkavalta ei saapunut paikalle lainkaan.
”Nuoret raivasivat sisällä tilaa ja nukkuivat täällä koko kesän. Itse olin jo 26-vuotias ja pienen lapsen äiti, joten hoidin tylsempiä hommia ja olin mukana neuvotteluissa”, kertoo Lilja.
Päälle parikymppiset teatterikoululaiset Tea Kyttänen ja Terhi Kaunismäki kiittävät valtaajia 25 vuoden takaisesta tempauksesta.
”Kiitos kun pilasitte vapaa-aikani”, huudahtaa Kaunismäki sarkastisesti. Teatterihan on tunnetusti näyttelijän toinen koti.
”Hienoa, että he saivat tahtonsa läpi. Aina, kun pääsemme Vernissalle teatteritreeneihin, on oikea meininki”, jatkaa Kyttänen.
Anu Myllyniemi muistuttaa, että vaikka Vernissa onkin nuorilla kulttuurikäytössä, on tilanpuute yhä tapetilla. Tikkurilan teatterilla on yläkerrassa pieni tila, jonka käytössä vuorotellaan yli kahdensadan teatterilaisen omien ryhmien välillä.
”Niukkuudesta jaetaan ja kompromissit voivat olla rankkoja. Treenejä on lisäksi lähialueen koulujen urheilusaleissa. Nytkään kaikki halukkaat eivät mahdu Kevätfestivaaleille esiintymään”, kertoo Myllyniemi.
Teatterin parissa itsekin nuoruuteni viettäneenä tunnistan alan kroonisen tilanpuutteen, mutta katson silti miljöötä haltioituneena. Tikkurilan teatterilla on lisäksi ehkäpä Suomen hienoin puvustamo, sillä se sijaitsee päärakennuksen vieressä, erehdyttävästi kirkkoa muistuttavassa entisessä letkuvarastossa.
Myllyniemi kertoo, että rakennuksen alla asuu salamyhkäinen piisami, joka olemassaolollaan pelottelee teatterilaisia ja säikyttelee heidät loitommaksi puvustamosta.
Eikös kaikissa teattereissa ole omat kummituksensa.
Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulun Kevätfestarit Vantaan Vernissalla 21.-23.5.
