Ihmeenä voidaan pitää sitäkin, että tämä on ylipäänsä onnistunut Norjassakaan. Svartlamonin paikalle piti tulla moottoritie, aikamme pyhän jumalan, auton, palvontaan varattu alttari, jolle tunkeutuminen polkupyörälläkin on niin suunnaton pyhäinhäväistys, että siten saa heti poliisin kimppuunsa.

Olihan niitä autoja toki Svartlamoninkin asukkailla ja on nytkin. Mutta koti on aina jokaiselle sen verran rakas, ettei sitä sentään jumalalle uhrata. Sama pätee usein myös kotikaupungin kasvoihin.

Svartlamon oli siis purkutuomion alainen. Osa asukkaista oli nöyrästi lähtenyt tästä vanhojen talojen kaupunginosasta läheltä Trondheimin keskustaa. Osa oli kuitenkin jäänyt sinnittelemään, ja vuonna 1992 pois muuttaneiden tilalle saapui talonvaltaajia. Elettiin kuukausi kerrallaan epätietoisuudessa.

Valtaus sai lopulta siinä määrin tukea kaupungin asukkailta, että moottoritiehankkeesta luovuttiin vuonna 1998. Alue vuokrattiin asiallisella hinnalla säätiölle, joka taas vuokraa asuntoja asukkailleen ilman voitontavoittelua.

Asukkaat sanovat, etteivät vuokrat alueella kuitenkaan ole paljoakaan tavallisten asuntojen vuokria alhaisemmat. Vanhoissa taloissa kun riittää jatkuvasti korjaamista.

Svartlamonissa kaksio omalla keittiöllä ja keittiöön sijoitetulla suihkukaapilla maksaa hieman alle 400 euroa kuussa. Vessa jaetaan naapurin kanssa. Alue on keskustan tuntumassa ja erityisen viihtyisä, joten vuokraa voi meikäläisestä näkökulmasta katsoen pitää alhaisena, Norjan korkean palkkatason huomioon ottaen vieläkin alhaisempana.

Kulut nousevat kuitenkin talvella, koska keskuslämmitystä ei ole, vaan jokainen maksaa itse lämmityssähkönsä. Toisaalta Trondheim on Atlantin rannalla, joten talvisin ei tule läheskään niin kylmä kuin vaikka Suomessa.

Kun aluetta kerran ei saatu maan tasalle, niin sinne nousi myös uusi rakennus, arkkitehtiopiskelijoiden suunnittelema nelikerroksinen puutalo, jossa on suuria kommuuniasuntoja. Asuntoihin pääsy tapahtuu jonottamalla. Kun olet saanut nurkan kommuunirakennuksesta, pääset vielä jonain päivänä – kun olet aikasi jonottanut – omaan kämppään muualla Svartlamonissa. Tällä hetkellä asukkaita on n. 250, joiden joukossa paljon lapsia.

Svartlamon yrittää elää mahdollisimman ekologisesti. Elintapa on selvästi vaihtoehtoinen, hippihenkinen. Alueen bisneksistä ulospäin näkyviä ovat ekoruokakauppa, anarkistinen kirjakauppa ja yhdistetty ravintola, kapakka ja kahvila. Kahdessa liikkeessä myydään vaatteita: toisessa intialaistyylisiä, toisessa omistajan omaa muotoilua.

Liikkeet ovat auki lähinnä silloin, kun niiden henkilökuntaa huvittaa. Mielenkiintoisin kaikista on kuitenkin lastentarha, jonka pihalla lapset ja lampaat laiduntavat yhdessä.

Ongelmia ei juuri ole, mutta niitä vähäisiä teettävät erilaiset nipottajaviranomaiset, joiden mielestä esimerkiksi lapset ja lampaat eivät sovi samalle pihalle. Ovat kai unohtaneet historian niiltä osin, missä ihminen on elänyt vuosituhansia karjansa kanssa.

Lampaat kuitenkin edelleen murkinoivat ruohoa leikkivälineiden välissä ja lapset rakastavat niitä. Jätökset kerätään pihalta sitä mukaa, kun niitä havaitaan.

Trondheimin yli-innokas huumepoliisi on jo turhautuneena luopunut Svartlamonin kyttäämisestä, kun saalista ei ole saatu. Uusnatsitkaan eivät käy alueella remuamassa, koska heitä ei Trondheimissa oikeastaan enää edes ole.

Trondheim on kaunis kaupunki keskellä Norjaa. Jos satut näillä main liikkumaan, käy ihmeessä kävelemässä Svartlamonin idyllisillä pikkukaduilla.