Jo pikkupoikana Suursaari teki minuun vaikutuksen. Veneillessäni kotkalaisen vaarini kanssa Pyhtään Munapirtin edustalla Suursaaren jylhä silhuetti nousi keskeltä Suomenlahtea kuin kolmikyttyräinen valas. Tuolloin Neuvostoliittoon kuuluneelta saarelta saattoi nousta savupatsaita. Sieltä kuului myös räjähdysten ääniä. Huhuttiin, että suljettua sotilasaluetta olevalla saarella sijaitsi kylmän sodan aikana neuvostoliittolaisten ydinsukellusveneiden tukikohta.

Vaikka Suursaari sijaitsee 40 kilometrin päässä Kotkan rannikolta, se näkyy hyvin jopa Kotkan keskustaan. Kymmenen kilometriä pitkä Suursaari on jylhän kallioinen ja sen korkeimmat huiput nousevat lähes kahdensadan metrin korkeuteen. Se kuului ennen sotia Suomelle. Talvisodan seurauksena saari luovutettiin Neuvostoliitolle ja sen 772 asukasta evakuoitiin Suomeen lähinnä Kymenlaakson alueelle.

Suursaarelaisten ja heidän jälkeläistensä tarinat elävät tänäkin päivänä kotkalaisissa vanhainkodeissa. Saarelle ei ollut suomalaisilla mitään asiaa neuvostoaikana. Nyky-Venäjän kaudella Suursaaressa on voinut vierailla. Matkustaminen on ollut kuitenkin erityisluvalla rajoitettua ja Suursaaren pohjoispää on pidetty edelleen suljettuna.

Harva suomalainen on vieraillut Suursaaressa uuden isännän aikana. Valokuvaaja Juha Metso on käynyt paikalla peräti seitsemän kertaa, mikä on paljon.

Metson kuvista on koottu huikean hieno värivalokuvakirja Suursaari. Kirjoittajakumppanikseen hän on valinnut muusikko-kirjailija Kauko Röyhkän. Kirjassa käydään läpi koko Suursaaren historia. Kalastajakylien idyllit, merenkulku, virolaisten kanssa käyty seprakauppa ja saaren ainutlaatuinen luonto kuvataan asianmukaisesti.

Enemmänkin kaunokirjailijana tunnettu Röyhkä kirjoittaa asiallisesti, vaikka Suursaaren pirtutrokarit, merirosvot ja kasinon huvielämä voisivat kirvoittaa irroittelevampaankin otteeseen. Asiatyyli sopii hienosti taitettuun valokuvakirjaan kuitenkin hyvin.

Suursaari on tukeva tietopaketti Suomen kohtalon kysymyksiinkin liittyvästä strategisesti tärkeästä saaresta. Sieltä alkoi Lapin sota 15. syyskuuta 1944 saksalaisten yrittäessä maihinnousua tuolloin suomalaisten hallitsemalle saarelle. Näitä traagisia taisteluja kuvatessaan Röyhkän teksti on parhaimmillaan. Kirjasta lähes kolmasosaa kertookin viime sotiemme vaiheista Suursaaressa. Niistä ei draamaa puutu.

Kauko Röyhkän teksti painottuu menneisyyteen. Lähes kaikki materiaali muutamia yksilötarinoita lukuunottamatta on tuttua jo ennestään Suursaaresta kertovista teoksista. Röyhkä itse ei ole vieraillut Suursaaressa. Se kaventaa hänen näkökulmaansa. Juha Metson kuvat paikkaavat tätä puutetta. Hän on kuvannut jylhien maisemien ja sotahistoriallisten kohteiden lisäksi Suursaarella asuvien venäläisten arkipäivää lempeän myötäelävällä otteella. Suursaaren merellinen eristyneisyys välittyy niistä komeasti.

Suursaaressa asuu tänä päivänä muutama majakanvartija. Tämän lisäksi siellä on meteorologien säähavaintoasema ja rajavartioiden rakennuksia. Suomalaista kalastajakylistä on vain rauniota jäljellä. Suurin osa saaresta on umpeenkasvanutta metsää. Suursaareen suunniteltiin jossain vaiheessa orastavaa turismibisnestä venäläisten taholta. Kävijöitä olisi riittänyt ainakin Suomesta. Tulevaisuus ei lupaa matkailun saralla hyvää.

Varovaisen ulkomaailmaan avautumisen jälkeen Suursaari on taas vetäytymässä kuoreensa. Venäjän viranomaiset ovat vaikeuttaneet saarelle pääsyä. Syynä on Itämeren poikki rakennettava Nord Streamin kaasuputki. Suursaari on putken valvonnan ja huollon kannalta strategisesti erittäin hyvällä paikalla keskellä Suomenlahden leveintä kohtaa. Se muodostaa Kaliningradin ohella Venäjän etuvartion Eurooppaan.

Suursaari on tähän mennessä paras, tyylikkäin ja monipuolisin aiheesta kirjoitettu kirja. Saarta ennestään tuntematon lukija pääsee nopeasti tekstien ja kuvien maagiseen imuun. Kattavuudestaan huolimatta se jättää paljon arvailujen varaan. Osa Suursaaren kiehtovuutta onkin, että se säilyttää edelleen salaisuutensa. Niin, ne pikkupoikana näkemäni ja haistamani savupatsaat johtuivat metsäpaloista kuten kirja kertoo. Sen sijaan Suursaaren kallioiden sisälle räjäytetyn ydinsukellusvenetukikohdan olemassaolo jää edelleen arvailujen varaan.

Kauko Röyhkä & Juha Metso: Suursaari (Johnny Kniga 2009)