Dag Franzén on pettynyt, syystä. Viime kesän kansainvälisen Music Crossroads -festivaalin voittajayhtye, zimbabwelainen Mokoomba ei saanut Schengen-viisumia Euroopan-kiertueelle, joka oli kilpailun palkinto ja josta yhtyeen pitäisi parhaillaan nauttia.

Yli kymmenen vuoden aikana ruotsalaisen Franzénin johtamalla Saharan eteläpuolisen Afrikan musiikkia ja nuoria artisteja tukevalla järjestöllä ei ole ollut mitään ongelmia. Vuosittain Euroopan etnofestivaaleja on kiertänyt lupaava tuore yhtye Zimbabwesta, Mosambikista, Tansaniasta, Malawista tai Sambiasta.

Franzén ei edelleenkään ymmärrä, miksi Schengen-viisumeita ei nyt saatu. Itse asiassa viisumeita ei evätty eikä myönnetty, eikä syitä kerrottu. Ja sitten oli jo liian myöhäistä.

Zimbabwen alkuvuoden aikana saama julkisuus, Mugabe ja kolera, ehkä vaikuttivat. Franzén kuitenkin uskoo, että suurin epäonni olivat kesäkuiset EU-parlamenttivaalit.

”Euroopassa on paljon äärinationalistista liikehdintää ja se oli näkyvä teema vaaleissa,” Franzén muistuttaa. ”Eurooppa rakentaa korkeampia ja korkeampia muureja ympärilleen, mikä on ongelmallista etenkin maanosalle itselleen.”

Toimintansa Zimbabwessa vuonna 1997 aloittanut Music Crossroads-järjestö toimii maailmanlaajuisen Jeunettes Musicales -järjestön alla. Sen järjestämät festivaalit kannustavat Saharan eteläpuolisen Afrikan nuoria käyttämään perinteisiä instrumentteja ja tekemään perinteitä kunnioittavaa musiikkia. Lava on kuitenkin avoin kaikelle musiikille, jopa konetaustaiselle hiphopille, niin kauan kuin musiikki on alusta loppuun artistin itsensä luomaa.

Music Crossroads järjestää viidessä maassa vuosittain alueellisia työpajoja nuorille, 15-25-vuotiaille musiikinharrastajille sekä alueelliset ja kansalliset kilpailut, joista voittajayhtyeet jatkavat kansainväliseen kilpailuun.

Paras loppukilpailuun valituista yhtyeistä palkitaan vuoden mittaisella valmennusohjelmalla ja noin kahden kuukauden mittaisella Euroopan-kiertueella. Se ei toistaiseksi ulotu Suomeen, mutta Franzénin mukaan syynä on ainoastaan tarvittavien kontaktien puuttuminen.

Viisumien epääminen oli tappio paitsi Euroopan festivaaleille ja nuorille zimbabwelaismuusikoille, myös hyvän julkisuuskuvan rakentaneelle järjestölle.

”Noudatimme Schengen-sääntöjä pilkulleen. Haimme viisumeita Espanjasta, jonka oli tarkoitus olla kiertueen ensimmäinen maa, ja yhtye aikoi viettää pisimmän ajanjakson Espanjassa, mikä on toinen Schengen-sääntö,” Franzén selittää.

Hänen mukaansa ainoa epäonni järjestön puolelta oli muutamia päiviä myöhässä ollut aikataulu, joka johtui siitä, että yhtyeen laulajalta puuttui kansallisuustodistus.

”Mutta hyvällä tahdolla aika olisi riittänyt hyvin.”

Päivittäiset vierailut Hararen Espanjan suurlähetystöön saivat viikon jälkeen tylyn lopun. Schengen-viisumin sijaan yhtyeelle luvattiin ainoastaan kansallinen viisumi ja sekin neljän viikon odottelun jälkeen.

Aika alkoi käydä vähiin, joten osa konserteista päätettiin jättää väliin ja kääntyä Espanjan sijaan muiden maiden puoleen. Ranska, Norja, Ruotsi ja Alankomaat käänsivät nekin selkänsä zimbabwelaisille.

”Alankomaiden lähetystössä oltiin ensin lupaavia, mutta seuraavalla viikolla virkailija vaihtui ja meille sanottiin, että lähetystöllä ei ole valtuuksia myöntää Schengen-viisumia vaan paperit pitää lähettää Amsterdamiin”, Franzén kertoo.

Lopulta kiertue jäi tekemättä, mutta jotain jäi korvan taakse. Franzén oppi, että toisin kuin lähetystöjen virkailijat väittivät, jokaisella lähetystöllä on valtuudet myöntää niin kansallinen kuin Schengen-viisumikin.

”Schengen-viisumien säännöt ovat äärimmäiset sekavat, eikä tietoa ole tarjolla. Viisumien myöntäminen ei ole läpinäkyvää vaan riippuu yksittäisistä virkailijoista. Eihän se niin voi olla”, hän manaa.

”EU:n pitäisi panna suunsa tukkoon puhuessaan kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta. Ruotsi ja Norja tukevat kehitysapuvaroista meidän toimintaamme, mutta samalla EU estää meitä toimimasta.”

Tämänvuotinen Music Crossroads -festivaali järjestettiin Sambian Livingstonessa 6.-9. elokuuta, ja ensi kesänä Euroopan festivaaleja kiertää sambialainen voittajayhtye Nyali, valo.

Schengen-rajoitusten vaikutuksista kulttuuriyhteistyöhön kerrotaan myös Voiman artikkelissa Persona non grata.