Terve, Tapani Kinnunen. Kevät on tullut Turkuun.

”Kevät on mun suosikkivuodenaika, koska sen jälkeen tulee aina kesä.”

No niin justiinsa. Aloitetaan aiheesta, joka kiinnostaa kumpaakin. Olet runoissasi kirjoittanut useampaan otteeseen Turun Interistä ja käyt säännöllisesti matseissa. Jalkapallo on aivan mahtavaa. Mutta miten selittää se Fifin lukijalle?

”Ihminen tarvitsee eskapismia. Ja sitä jalkapallon seuraaminen juuri on. On hienoa, kun voi välillä muutamaksi tunniksi irrottautua arjesta juomaan kaljaa äijäporukkaan ja huutelemaan kentälle. Ja futiksessa on jotain vastarintaa. Suomi on, kuten tiedämme, lätkän ja autourheilun luvattu maa.”

Olet päätynyt valitsemaan turkulaisista joukkueista Interin, vaikka TPS:kin olisi ollut tarjolla. Miten tässä kävi näin?

”TPS edustaa samaa Turkua kuin Bogart Company, Lola Odusoga ja Matti & Teppo. Ja myös sitä, että elät ja asut Turussa koko elämäsi etkä mielellään käy missään muualla tai näe muuta maailmaa. Inter on eri juttu. Siellä on kansainvälisempi meininki. Interin kannattajissa on paljon nykyisiä rap-musiikin ystäviä ja vanhoja punkkareita. Interin fanibussissa soi Iggy & The Stooges, Tepsin bussissa Yö.”

Jos nyt ajatellaan, että mies, tai henkilö, voi rakastaa jalkapallojoukkuetta, niin miten vertaisit oman kumppanin rakastamista Interin rakastamiseen?

”Ei ne ainakaan poissulje toisiaan, vaikka onhan se hyvänen aika sentään erilaista rakkautta. Mulla on puoliso ja kaksi tytärtä, futisjoukkueen kanssa ei voi asua yhdessä ja lisääntyä. Seksuaalivoima kumppanin kanssa on tärkeätä. Toisaalta, mullakin on kokemusta siitä, että kumppania voi vaihtaa, jalkapallojoukkuetta ei.”

Niin, se perhe. Miten isäksi tuleminen muutti sua runoilijana?

”Ainakin ihan fyysisesti siinä paikkeilla, oisko 98-99, runot alkoivat selvästi pidentyä. Jos verrataan vaikka Show Timea (1998) ja Alaskan runoja (2001), niin onhan ne selvästi erilaisia. Show Timessä dokataan ja naidaan, kun taas Alaskassa näyttäydyn isänä. Siinä vaiheessa aloin tuoda mukaan myös Interin kannattamista. Vaikka toisaalta, yhteensattumia nämä kaikki aina on. Jos en olisi tullut isäksi olisin saattanut jatkaa naisten jahtaamistakin.”

No sun kohdalla mainitaan aina, että olet juuri turkulainen runoilija. Mitä merkitystä sinulle on Turulla tai turkulaisuudella?

”Turku on Suomessa paras paikka kirjoittaa ja elää. Tunne sanoo mulle niin, samoin kuin tunne sanoo, että Inter on paras jalkapallojengi ja vaimo paras nainen. Turussa on hyvää se, että täällä ei tungeta nenää toisten asioihin, mutta silti halutessaan ihmisiin on helppo tutustua.”

Eikö sama koske Helsinkiä?

”Helsingissä on aina kiva käydä. Mutta siellä on niin paljon savolaisia ja muita itäsuomalaisia, että siellä tuntee olevansa jossain itärajan kaupungissa. Turku on enemmänkin sitten Tukholman vaikutuspiirissä.”

Ja täällä Turussa on myös runojasi nykyään julkaiseva Savukeidas.

”Savukeidas on eräänlainen perhe. Toisaalta jotain isoja apurahoja voisi saada helpommin jos olisi Otavan tai WSOY:n listoilla, mutta raha ei ole ikinä ollut minulle pääasia. Ja isolta kustantamolta tulee tietysti helpommin kenkää, se on vähän niin kuin jalkapallossa, suurseuroista voidaan pelaaja myydä yht’äkkiä toiseen joukkueeseen. Pienessä kustantamossa minustakin ajatellaan, että olen ihminen enkä pelinappula.”

Minkälaista on olla runoilija?

”En minä kaupungilla kävellessä ajattele, että tässä menee runoilija. Mietin, että pitäisi käydä kaupassa ja harrastaa enemmän liikuntaa.”

Kinnusen ehkä kuuluisinta kokoelmaa Show Time (Sammakko 1998) runoilija ja kustantaja ovat kutsuneet rakkausrunokokoelmaksi. Tosiasiassa kokoelma ei vastannut ollenkaan mielikuvaa perinteisestä rakkausrunouden herkästä henkäilystä. Show Timen rakkaus on peittelemätöntä naimista, sekoilua ja tappelua ympäri kaupunkia ja kirjallisuustapahtumia. Toisaalta, Kinnunen muistuttaa, myös rakkaus kiihkeän elämän sykkeeseen voi olla aitoa rakastamista.

Show Time ei ihan kaikkien arvostelijoiden mielestä ollut rakkausrunokokoelma.

”Sen, mitä rakkaus tarkoittaa, voi jokainen itse määritellä. On olemassa niin monenlaista rakkautta. Joku voi rakastaa perhokalastusta, joku toinen vaikka jotain aatetta.”

Rakkausrunoista puhuttaessa mulla tulee ensimmäisenä mieleen Tommy Tabermann.

”Tommy Tabermann on viihde-rakkausrunoilija. Itse asiassa mä tykkäsin sen parista ekasta kirjasta, mutta ihan viimeaikoina en ole pystynyt hänen runojaan lukemaan. Ihmisenä hän varmastikin on ihan okei.”

Tabermannista puheen ollen, kuinka moni suomalainen runoilija elättää itsensä runoilla?

”Ei yksikään. Tai no, ehkä Heli Laaksonen ja juuri Tommy Tabermann pystyisivät halutessaan tekemään niin, mutta sekin olisi siinä ja siinä. Siis jos ei lasketa sitä, että elää sossurahoilla ja kirjoittaa siinä samalla runoja.”

Sä olet tehnyt runokeikkoja ympäri Suomea. Minkälaisia palkkioita niistä keikoista saa?

”Se riippuu ihan keikkapaikasta. Joskus tulee ihan asiallisiakin korvauksia, kuten vaikka Yleisradiolta tai Nuoren Voiman liitolta. On sitten tietysti toisenlaisiakin, että sentään sisään keikalle ei tarvitse maksaa, mutta omat kaljat täytyy ostaa. Eihän tämä kannattavaa bisnestä ole, että jos rahaa ajattelee niin kannattaa varmaan miettiä jotain ihan muuta alaa. Tyypillisin keikkapalkkio on varmaan se, että saa juoda maksutta paljon kaljaa.”

Entäs jos runoilija on absolutisti?

”Oletusarvo tuntuu olevan, että runoilija haluaa kaljaa. Absolutistirunoilijat saavat varmaan sitten jaffaa.”

Istutko koskaan tietokoneen eteen, ja mietit, että nytpä muuten kirjoitan runon tai pari?

”En. Runot syntyvät milloin missäkin, kauppakuittien, tiliotteiden ja tulosvetokuponkien kääntöpuolille. Kai sitä periaatteessa voisi istua koneella kahdeksasta neljään, ja synnyttää neljä runoa päivässä, mutta sittenkin ne vaatisivat ensin pitkän muhimisajan päässä.”

Mun mielestä sun tapa kirjoittaa on rankka, kun kerrot suoraan, että huonosti menee tai että on tullut mokattua. Mä en haluaisi julkisesti kertoa sellaisia asioita itsestäni.

”Jos mä rupeisin miettimään mitä lukijat ajattelevat minusta, en voisi kirjoittaa oikein mitään. Jos ajattelisin sitä minkälainen kuva minusta välittyy, niin voisin julkaista kuvakirjan mun iloisista ja menestyvistä kavereista.”

Eräässä runossasi kerrot, että mikään ei estä sinua olemasta juntti.

”Runouden pitää riisua, eikä pukea tai varsinkaan kuorruttaa. Ja mitä tulee junttina olemiseen, se on osa meitä kaikkia. Runoilijan täytyy tunnistaa kaikki puolet itsessään.”

Kiitos.

”Kiitos, oli mukava rupatella.”

Olet puu (Show Time, 1998)

Riipun sinusta

kuin hirtetty mies

tarokkikortissa.

Haluan pillusi

pysyvästi elämääni.

Kun olet vanha

ja perseesi roikkuu

lattianrajassa

haluan sen.

20. 4. MIFK-Inter Maarianhaminassa. 23. 4. Inter-MyPa Turussa.

Amerikkalainen parranajo. Runot 1994 – 2009 (2009, Savukeidas. 276 sivua.)