Preeriamyyrä on yksi harvoista lajeista, joka pysyy ensimmäisen partnerin kanssa koko ikänsä. Ihmiset eivät elä näin, eivät missään kulttuurissa. Meidän kulttuurissamme puolet avioliitoista päättyy eroon. Joissain muissa kulttuureissa, joissa avioeroja suvaitaan vähemmän, prostituutio on vielä merkittävässämmä roolissa kuin meillä.

Meidän kulttuurimme on siirtynyt ikuisista avioliitoista ”sarjamonogamiaan”, jossa olennaisempaa kuin partnereiden määrä on se, ettei niitä tulisi olla useita samanaikaisesti.

Sarjamonogamia ei kuitenkaan mitenkään välttämättä ole ideaalinen ratkaisu. Jos suhteen loppu on miltei väistämätön, voi hyvällä syyllä kysyä mitä järkeä on panostaa oikeasti syvällisen ihmissuhteen luomiseen. Pahimmassa tapauksessa sarjamonogaaminen suhde on vain kyynistä laskelmointia siitä, milloin suhteen käyttöarvo on laskenut niin alhaiseksi, että on jo aika korvata se uudella, aivan yhtä pinnallisella.

Ja koska kiinnostus kolmansiin osapuoliin on edelleen tabu, sarjamonogaamiset suhteet voivat olla aivan yhtä valheellisia kuin suhteet, jotka väittävät olevansa ikuisia.

Avioliitto-instituutiota vastaan on hyökätty viimeistään keskiajalta lähtien, mutta vieläkään emme ole päässeet siitä eroon. Syy tähän on paljolti myös vallankumouksellisissa itsessään, emme ole pystyneet luomaan uskottavia vaihtoehtoja, jotka tarjoisivat samaa turvallisuuden tunnetta jota kyseenalainen lupaus ikuisesta monogamiasta voi antaa. 1960-luvun vapaasta rakkaudesta tuli paljolti vastuuttomuuden synonyymi, vastareaktiona sille 1970-luvun feminismistä tuli melko puritanistista suhtautumisessaan seksuaalisuuteen.

Mutta monogamian ja vastuuttomuuden lisäksi on myös kolmas vaihtoehto – polyamoria.

Polyamoria (sanoista poly-monta ja amor-rakkaus) tarkoittaa useita samanaikaisia rakkaussuhteita, jotka ovat kaikkien osapuolien tiedossa ja heidän hyväksymiään. Termi ”polyamoria” on ilmeisesti keksitty muutamalla eri taholla samanaikaisesti toisistaan riippumatta.

Termin käyttö on yleistynyt 1990-luvulla, vaikka samanlaisia ideoita ja termejä on esiintynyt jo paljon aikaisemmin. Polyamorialle ei ole vakiintunutta suomenkielistä termiä; tässä artikkelissa käytän termiä ”monisuhteisuus”. Se ei ole aivan sananmukainen käännös, mutta suomen kielessä ”rakkaus”-sanalla on niin vahva lataus, ettei se oikein taivu uudissanojen osaksi.

Yleensä emme usko, että kahden tai kolmen lapsen vanhemmat rakastavat yksittäistä lasta vähemmän kuin yhden lapsen vanhemmat ainokaistaan. Emme myöskään usko, että yksi lapsi olisi välttämättä rakkaampi kuin toinen. Näin ollen on aika erikoista uskoa, että rakkauden määrä vähenee jos yhden suhteen lisäksi meillä on samanaikaisesti kaksi tai useampia, tai että ylipäätänsä voisimme rakastaa vain yhtä ihmistä kerrallaan.

Rakkaus ei ole fyysinen suure. Kaikista rakkauden geneettisistä, biologisista ja kemiallisista selityksistä huolimatta se pakenee menestyksellisesti kaikki yrityksiä mitata itseään kvantitatiivisesti. Rakkauden luonteeseen kuuluu, että se kiistää noudattavansa mitään säännönmukaisuuksia, ja se löytyy aina sieltä missä sitä voisi vähiten odottaa.

Miksi sitten yksi rakkaus ei olisi tarpeeksi? Joillekin yksi rakkaus ehkä riittääkin, ja jotkut eivät edes rakastu ikinä. Mutta jokainen rakkaus on erilainen, ja ilmaantuu erilaisissa olosuhteissa – yksi rakkaus ei voi koskaan sisältää kaikkia samoja asioita kun toinen rakkaus.

Tätä voi toki olla vaikeaa ymmärtää, jos ei ole koskaan ollut rakastunut useampaan henkilöön samanaikaisesti, ja suurelle osalle monisuhteisista ihmisistä omat tunteet ovatkin tulleet yllätyksenä kun ne on kohdannut itse ensimmäistä kertaa. Tietysti voi yrittää pakottaa itsensä olla rakastamatta, samalla tavalla kun homoseksuaali voi yrittää pakottaa itsensä rakastamasta samaa sukupuolta olevaa ihmistä, mutta tämä ei onneksi ole ainoa mahdollinen ratkaisu.

Ystävyyden ja rakkauden rajanveto on lähes yhtä keskeinen kulttuurimme draama kuin ”pettämisen” ja ”uskollisuuden” itseään toistavat näytelmät. Kuinka monta hyvää ihmissuhdetta onkaan tärveltynyt vain siksi, että ne ovat ylittäneet myyttisen ”seurustelun” rajapyykin, joka ei välttämättä edes tarkoita mitään muuta kuin seksiä.

Monogamian idean äärimmäinen kunnianhimoisuus asettaa seurustelulle usein aivan kestämättömiä vaatimuksia. Ne johtavat usein koko seurustelua edeltäneen ystävyyden kariutumiseen. Monisuhteisuus tarkoittaa rehellisyyttä, mutta ei välttämättä täydellistä omistautumista.

Vaikka osa monisuhteisista haluaa vetää selvät rajat ystävyyden ja seurustelun välille, monisuhteisuuteen liittyvä dogmeja pakeneva rehellisyyden filosofia auttaa myös löytämään sopivan välimuodon ystävyyden ja rakkauden välillä silloin, kun kumpikaan ääripäistä ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Ja miksi meidän ylipäätänsä pitäisi tehdä selkeä ero rakkauden ja ystävyyden välille?

Useampi samanaikainen kumppani ei vielä tarkoita pettämistä. Pettäminen tarkoittaa sitä, että teot ovat ristiriidassa lupausten kanssa. Toisten osapuolten kunnioitus ja tarpeiden huomioonottaminen on monisuhteisuudessa aivan yhtä keskeisellä sijalla kuin monogaamisissakin suhteissa. Mustasukkaisuus ei ole luonnonlaki – jotkut ihmiset eivät koskaan tunne mustasukkaisuutta.

Joskus monisuhteisetkin ihmiset voivat olla mustasukkaisia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että on aika siirtyä monogamiaan, vaan sitä, että suhteessa on ongelmia jotka johtavat turvattomuuden tunteeseen ja jotka kaipavat selvittämistä. Mustasukkaisuus ei ole merkki rakkaudesta sen enempää kuin sen puutteestakaan. Usein mustasukkaisuus ei myöskään ole itse ongelma vaan ongelman oire. Se kertoo turvattomuuden tunteesta, joka voi johtua aikaisemmista pettymyksistä, alitajuisista peloista tai suhteen selvittämättömistä ongelmista.

Monisuhteisuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä polygamian kanssa, koska avioliitolla ja rakkaudella ei usein ole mitään tekemistä keskenään. Monisuhteisuus ei myöskään ole ”vapaata rakkautta”, koska rakkauteen liittyy aina myös vastuuta, eikä myöskään ”vapaata seksiä”, koska seksiä voi olla ilman rakkautta ja rakkautta ilman seksiä.

Monisuhteisuus eroaa myös swinger-kulttuurista, jossa monogaamiset parit kokoontuvat harrastamaan seksiä toisten ihmisten kumppaneiden kanssa. Toki monisuhteiset voivat harrastaa satunnaista seksiä suhteiden ulkopuolella, mutta tämä ei kuulu polyamoriaan sinänsä, ja osapuolet voivat myös sopia, että irtosuhteita ei harrasteta. Polyamorinen suhde ei siis välttämättä ole avoin suhde.

Monisuhteisuus perustuu monenkeskeiseen luottamukseen, joka taas perustuu kommunikaatioon – ja miksei myös sanattomaan yhteisymmärrykseen silloin kun se on mahdollista. Jokainen suhde on ainutlaatuinen, ja luottamuksen voi saavuttaa monilla eri tavoilla. Joskus luottamuksen saavuttamisen menetelmä on lupaus ”moniuskollisuudesta”, eli kieltäytyminen suhteista monisuhteen ulkopuolella.

Itse asiassa monisuhteisuus ei välttämättä edes poissulje avioliittoja, koska avioliitotkin voi ymmärtää monella eri tavalla. Niiden ei ole mikään pakko noudattaa olemassaolevien lakien kirjainta, vaikka tietysti joissain maissa tästä kirjaimesta poikkeaminen voi olla rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Avioliitto voi esimerkiksi olla monenkeskinen, tai se voi olla sitoutuminen yhteen ihmissuhteeseen ilman seksuaalista tai rakkaudellista poissulkevuutta. On olemassa valtava kirjo mahdollisia tapoja järjestää monisuhde, ja jokaisessa niistä on omat hyvät ja huonot puolensa. Mitään kaikille sopivaa yleisratkaisua ei ole olemassa.

Totta kai useamman suhteen samanaikainen hoitaminen vaatii ajankäytön suunnittelua, etteivät toiset tuntisi itseään laiminlyödyiksi. Usein paljon suurempia ongelmia monisuhteisuudessa ovat kuitenkin yhteiskuntamme luomat ennakkoluulot, jotka luovat aiheettomia epäilyksiä suhteiden osapuolille, sekä ympäröivien ihmisten asennoituminen ja odotukset.

Internetistä on tullut tehokas keino monisuhteisten verkostoitumiseen, ja ennen kaikkea internetin ansiosta koko käsite on levinnyt ympäri maailmaa. Useimmille monisuhteisille internet on tietysti ennen kaikkea kanava samanmielisten ja ehkä myös rakkaiden löytämiseen. Internetissä käydään myös keskusteluja siitä, kuinka voi käsitellä mustasukkaisuutta ja kertoa monisuhteisuudesta sukulaisille ja työtovereille, ja millaisia sääntöjä polyamorisissa suhteissa sitten voi ja pitää olla.

Monisuhteiset voivat myös törmätä viranomaisten ennakkoluuloihin esimerkiksi lasten huoltajuuskysymyksissä, joten joskus polyamoristen organisoituminen liikkeeksi on myös tarpeen. Monissa maissa polyamoristit ovat verkostoituneet muiden seksuaalista tasavertaisuutta vaativien ryhmien, esim homo- ja biseksuaalisten, lesbojen ja transgender-ihmisten kanssa.

Voiko monisuhteisuus sitten olla elämäntavan lisäksi myös aatteellinen liike? Tästä monisuhteiset eivät ole yksimielisiä – vaikka vapaus, rehellisyys ja avoimuus ovat varmasti universaaleja arvoja, voi olla ettei monisuhteinen elämäntapa yksinkertaisesti sovi kaikille.

Mutta joka tapauksessa on tarpeen levittää sanaa siitä, että (sarja)monogaamiset suhteet ja perhe-elämä eivät ole ainoa mahdollinen elämäntapa, johon kaikkien on pakottauduttava.

Artikkeli on julkaistu alun perin Kapinatyöläisessä nro 41. Kolmiosainen sarja rakkaudesta päättyy tähän. Lue sarjan aikaisemmat osat: Liity vastarintaan: Rakastu; Tehkää huorin.