Ulkopoliittisen instituutin ja Helsingin yliopiston tutkija Noora Kotilainen on tutkinut Afganistanin Nato-vetoisen ISAF-operaation kuvallista antia. Raportissaan Humanitarian soldiers, colonialised Others and invisible enemies Kotilainen käy läpi Afganistanin operaation kuvallista tuotosta ja purkaa näiden kuvien merkityksiä. 

ISAF (International Security Assistance Force) on Naton johtama ja YK:n valtuuttama monikansallinen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa.

ISAFin tuottamat noin 20 000 kuvaa löytyvät kaikki Flickr-kuvapalvelusta. Yleiseen ja vapaaseen käyttöön luovutetuista kuvista voi löytää selkeitä yhtäläisyyksiä ja ne voi hyvinkin määritellä propagandaksi.

Länsimainen media onkin käyttänyt ISAFin kuvia omiin tarkoituksiinsa. Syitä tähän on monia, mutta tärkeimpien joukossa lienee se, että niiden käyttö on ilmaista ja omien kuvaajien lähettäminen sotatoimialueelle on sekä kallista että vaarallista. Vaikka media valitsee käyttämänsä kuvat omista lähtökohdistaan, ovat kuvat kuitenkin asevoimien esivalitsemia. Näin ISAF-operaation haluama kuva Afganistan-operaatiosta välittyy suurelle yleisölle näennäisen riippumattoman ja objektiivisen kanavan kautta.

Kuvat poikkeavat perinteisestä propagandakuvastosta. Tai ainakin siitä, minä se stereotyyppisesti nähdään. Kotilainen kuitenkin huomasi kuvia läpikäydessään, että ISAF:in kuvissa länsimaiset sotilaat esitetään poikkeuksetta auttavana ja sivistystä sekä hyvinvointia muassaan tuovana tahona. Paikallinen väestö puolestaan näyttäytyi ovat avun tarpeessa olevana sivistymättömänä ja alkukantaisena. Länsimaisia sotilaista ei kuvissa koskaan näytetä (väkivaltaisissa) sotatoimissa eikä menehtyneinä. Vihollisjoukot taas pysyvät aina näkymättömissä ja esiintyy kuvissa ainoastaan aseiden ja uhrien kautta.

ISAFin kuvat on kohdistettu länsimaiselle yleisölle. Olemme herkkiä huomaamaan muille kohdistetun propagandan, mutta meihin kohdistettu jää usein tunnistamatta. Tämä on toki tarkoituskin.

Propagandistista kuvastoa ovat myös tutkineet omalla tahollaan taiteilijat Riiko Sakkinen ja Judas Arrieta. He ovat keskittyneet sekä kaupalliseen (Sakkinen) että militaristiseen (Judas Arrieta) propagandaan, ja ovat yhdessä nimenomaan pureutuneet sen kiinalaisiin ilmenemismuotoihin. Operation Golden Monkey -näyttelyssään Helsingin Korjaamon galleriassa he yhdistävät maalauksiaan näitä molempia kuvastoja ja samalla korostavat näiden rinnasteisuutta.

Näyttelyn työt ovat syntyneet Kiinassa, jossa Sakkinen vieraili baskimaasta kotoisin oleva Arrietan luona. Lisämausteeksi Arrieta ja Sakkinen kutsuivat prosessiin mukaan Arrietan appiukon. Cao Huan Yi on tehnyt mittavan uran Kiinan kommunistisen puolueen propagandamaalarina. Hänen maalausjälkensä sulautuu saumattomasti teoksissa Arrietan ja Sakkisen kuvastoon ja hämmentää entisestään propagandan ja taiteen ja mainonnan rajoja.

Suomalaiselle yleisölle esimerkiksi Kiinan kansanarmeijan kuvaston pyrkimykset vaikuttaa katsojan maailmankuvaan ovat ilmeisiä ensivilkaisulla. Tilanne on eri kaupallisen kuvaston kohdalla. Olemme läpeensä tottuneita mainoksiin ja näemme ne normaalina osana jokapäiväistä elämäämme. Näiden rinnastaminen saattaa vaikuttaa äkkiseltään naurettavalta, mutta sitä se ei ole. Kyseessä on ihmisten näkemyksiin ja mieltymyksiin vaikuttamisesta, vain tavoitteet vaihtelevat. Aina eivät edes ne.

Kun puhutaan propagandasta ja Kiinasta, on myös hyvä kiinnittää huomio sensuuriin. Sakkisen ja Arrieta saivat näyttelyn ajaksi käyttöönsä galleriatilan lisäksi myös normaalissa reittiliikenteessä olevan ”kulttuuriraitiovaunun”: raitiovaunun, jonka Helsingin joukkoliikenteestä vastaava HSL on määritellyt mainoksista vapaaksi alueeksi, jossa esitetään matkustajille ainoastaan taidetta.

Se, että mainoksista vapaa raitiovaunu toimii HSL:n ja Helsingin kaupungin liikkuvina mainoksena ei jäänyt huomaamatta taiteilijoilta. He päättivät esitellä raitiovaunussa kiinalaisia mainoksia. Olivatko mainokset edelleen mainoksia, kun ne esitettiin taiteena? Oliko raitiovaunu edelleen mainoksista vapaa alue? Mainontaa on monenlaista.

Suomesta katsottuna kiinalainen propaganda saattaa olla karkeaa ja sensuuri räikeää. Kuitenkin sensuuria esiintyy meilläkin, se vaan on erilaista. Osa Sakkisen ja Arrietan raitiovaunussa esitettäväksi valitsemista tavallisista, Pekingin kaduilla valokuvaamista ja lehdistä leikkaamista mainoksista sensuroitiin. Alastomuutta sisältäneet kuvat eivät sopineet julkisessa tilassa esitettäväksi.   

Propaganda omia kansalaisia kohtaan on länsimaissa tabu. Se on lailla kielletty, mutta sitä kuitenkin tehdään koko ajan. Kysymys on lähinnä aste-eroista ja rajanveto hankalaa. Kuka määrittää sallitut keinot ja valvoo niissä pitäytymisen.

Puolustusvoimat ovat meillä koto-Suomessa kunnostautunut viime aikoina televisio-ohjelmien tuottamisessa. Ylen on esittänyt sarjan ohjelmiksi naamioituja herooisia aselajiesittelyjä, Jim-kanavan Taistelulaiva ei edes pyrkinyt piilottelemaan propagandistisuuttaan. Kuitenkin näitä ohjelmia esitettiin televisiossa ja katsojat suhtautuvat niihin paljolti viihteenä.

Kuuluuko Puolustusvoimien propagandatorvena toiminen Ylen tehtäviin?

Mikäli suomalainen tv-sotapropaganda ei ole riittävän ilmeistä voi katsoa tämän, juuri ensi-iltansa saaneen yhdysvaltalaisen pop-propagandaelokuvan trailerin. Videon ääniraita on korjattu vastaamaan paremmin elokuvan todellista viestiä. 

Judas Arrieta & Riiko Sakkinen feat. Cao Huan Yi: Operation Golden Monkey Helsingin Korjaamon galleriassa 4.9. saakka, joka päivä kello 11–17, torstaisin 11–20.