Uuden ep-levyn valmiiksi saanut Massive Attack on julkaissut levyjä hiljakseltaan. Kokoonpanon lisäksi myös musiikillinen tyyli on muuttunut melkoisesti lähes jokaisella levyllään. Enemmän taiteellista vastuuta itselleen kasannut Robert ”3D” Del Naja on vienyt yhtyeen sointia alkuaikojen dj-vetoisesta soundsystem- ja hiphop-skenestä live-bändimäisempään suuntaan. Sampleista kasatut taustat ovat vaihtuneet perinteisemmin instrumentein toteutetuksi.

Vaikka määritelmällisesti Massive Attackin voi edelleen pudottaa jonkinlaiseet laajennettuun ”elektronica-laariin”, syntyy bändin tuotanto nykyisin lähinnä perinteisin rock-instrumentein; rummut, basso, sähkökitara ja koskettimet muodostavat perustan tuotannolle. Kokoonpanon edellinen varsinainen levy, 100th Window ilmestyi vuonna 2003. Sillä yhtye luopui kokonaan samplejen käytöstä.

Kiinnostavaksi tämän luisumisen bändivetoisuuteen tekee muiden aikalaisten samansuuntaiset valinnat. Myös dj-kulttuurin suunnannäyttäjä Dj Shadow ja samplepohjaisten levyjen merkkipaalun Psyence Fictionin julkaissut Unkle ovat siirtyneet 2000-luvulla eläviin muusikoihin. Kaikki mainitut ovat perustelleet muutosta uusien haasteiden hakemisella. Sama linja jatkuu Massive Attackin lokakuussa julkaistulla Splitting The Atom -ep:llä, joka on toistaiseksi julkaistu ainoastaan mp3-formaatissa. Vinyyli seuraa perästä myöhemmin.

Bailie Walshin ohjaama Splitting The Atom -video. Ohjaajavalinta merkitsi pientä kädenojennusta menneeseen: Walsh ohjasi yhtyeen esikoisalbumi Blue Linesilta poimitut videot. Splitting The Atom -ep on kuunneltavissa kokonaisuudessaan yhtyeen kotisivulla.

Vaikka aika Massive Attackin levyjen välillä on venynyt pitkäksi, ei Del Naja ole tyytynyt väliaikoina istumaan paikallaan. Näennäisen hiljaiselon vastapainoksi hän julkaisi vuonna 2004 yhdessä Massive Attackin tuottaja Neil Davidgen kanssa soundtrackin Danny the Dog -elokuvaan. Ristiriitaisen vastaanoton saanutta levyä ei arvosteltu niinkään soundtrackinä vaan Massive Attackin levynä. Vahingosta viisastuneena Del Naja-Davidge -kaksikko on julkaissut viime vuosina soudtrack-työnsä omilla ja taiteilijanimillä samalla, kun nimi Massive Attack on ollut telakalla.

Poliittinen kantaaottavuus näkyy valinnoissa, joita Del Naja ja Davidge ovat tehneet elokuvayhteistyönsä tiimoilla. Vuonna 2007 kaksikko sävelsi soundtrackin kolmeen elokuvaan/dokumenttiin, joita kaikkia voi luonnehtia poliittisiksi. Calling Mumia käsitteli kuolemaan tuomitun Black Panther -aktivistin elämää, Trouble the Water keskittyy hurrikaani Katrinan New Orleansiin vangitsemaan muusikkoon ja Battle in Seattle kuvaa Seattlen vuoden 1999 WTO-mielenosoituksia.

Massive Attackin sanoitukset eivät ole olleet missään vaiheessa uraa päällekäyvän poliittisia tai kantaaottavia. Siltikin yhtye on vuosien mittaan profiloitunut kärkkäänä kommentoijana ja varsinkin Del Naja on esittänyt tiukkaa kritiikkiä mm. militaristista politiikkaa kohtaan.

Alleviivaavan poliittisten sanoituksien sijaan politiikkaa on tehty haastatteluissa ja lavaesiintymisissä. Vuonna 2003 yhtye otti lavarekvisiittansa kulmakiveksi massiivisen valotaulun, joka syyltää informaatiota läpi konserttien.

Sittemmin yhtye ei ole kokenut tarvetta muutta lavashowtaan. Valotaulu on pysynyt osana esitystä myös Helsingissä hiljattain vierailla kiertueella. Vähäeleisesti esiintyvän yhtyeen esiintyminen on viimeistä piirtoaan myöten suunniteltu ja vaikka muusikot olivatkin melko staattista väkeä, on jokaista kappaletta varten tuotettu oma graafinen maailmansa lavan takaosan vallanneelle screenille.

Uuden Heartcliff Star -kappaleen aikana screenillä esitettiin maailma numeroina, joka osui Helsingin keikalla tahattoman sopivasti myös suomalaiseen poliittiseen rahaskandaalin läheisyyteen. Listaamalla ja rinnastamalla hyödykkeiden ja palvelujen hintoja monet läntisen yhteiskunnan prioriteetit paljastuivat.

Ison-Britannian parlamenttia riepotelleen kulukorvausskandaalin paljastuksia hyväksikäyttäen screenillä rinnastettiin afrikkalaisen hiv-potilaan kuukausittaisen lääkeannoksen hinta brittiparlamentaarikon veronmaksajilla maksattamaan vessapaperirullapidikkeeseen. Kuluskandaalin rinnastaminen jatkui brittiläisten puutarhurien ja tansanialaisten sairaanhoitajien palkkojen kautta ökykalliisiin statussymboleihin, joita jälkiteollinen yhteiskunta tuottaa kuluttajien himottaviksi. 40 000 dollaria maksava timantein päällystetty iPod vaikutti melko perverssiltä afrikkalaisen perheen viikoittaisen ruoka-annoksen rinnalla. Tunnuslukuja toinen toisensa perään ruudulle marssittamalla päästiin lopulta muutaman euron lääkkeistä pankkikriisin satojen miljardien laskuun. Lautakasan hinta jäi harmillisesti määrittelemättä.

Lentokentiltä tuttu lähtevien lentojen taulu puolestaan esitti lähtevien reittilentojen listan. Loma- ja businesslentojen muuttuminen CIA:n laittomiksi vankilennoiksi kesken kappaleen lisäsivät uuden Marakesh-kappaleen iskevyyttä. Safe From Harmin aikana screenillä pyörineet sitaatit vapaustaistelijoilta, ajattelijoilta ja poliitikoilta eivät varsinaisesti tarjonnut uutta ja mullistavaa, mutta toimivat yhtä kaikki. Malcom X, Mandela, JFK, Chomsky – yhtyeen poliittinen positio tuntui sijoittuvan vasemmistolaisen liberalismin tietämille, mikä on toki hyvä tietää näin julistavan porukan viestejä tulkitessa.

Inertia Creepsin paranoidin klaustrofobinen tunnelma sopi taustateksteille, jotka oli kappaleen alussa noukittu juorulehdistön otsikoista. Vähitellen kappaleen edetessä julkkisotsikoiden väleihin ilmestyi huomioita poliisi- ja kameravalvonnan lisääntymisestä, jotka ovat Isossa-Britanniassa täysin omaa luokkaansa muuhun maailmaan verrattuna. Victoria Bechamin helmanpituus löi kättä poliisin valvontakamerajärjestelmän massiivisuuden ja tehottomuuden kanssa. Ongelmaperheiden koteihin asennetut valvontakameran lomittuivat Keira Knghtleyn terveysongelmaspekulaatioihin ja Jordanin tissipäivityksiin. Median täyttyminen turhanpäiväisyydellä loi vahvan kontrastin faktoille Lontoon G20-kokouksen aikaisesta poliisiväkivallasta ja valvonnan lisääntymisestä.

Paikallisväriä teksteihin saatiin kappaleen lopussa vilkkumaan jääneellä ”syyttömillä ei ole mitään pelättävää” -tekstillä.

Splitting The Atom ja konserteissa runsaasti esitetyt uuden kappaleet lupaavat paljon alkuvuodesta julkaistavaksi luvatulta uudelta albumilta. Kehitystä on tapahtunut ja muutoksia on tehty ja hyvä niin. Toivottavasti jatkossakaan mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos.