Teksti Timo Kalevi Forss
Pelle Miljoona on julkaissut uuden Unabomber-bändinsä kanssa toisen albumin. Dharmapummi ei ole pelkkää punkia. Unabomber-trio venyy folkista Hurriganes-henkiseen pahtoon ja kotimaisesta arkirealismista Intiaan ja Andeille. Fifi tapasi Goalla talvehtineen Pellen pääkallopaikalla, Kallion Rytmi-baarissa.
Tukevan parran kasvattanut Pelle Miljoona on saapunut Suomeen paria viikkoa aikaisemmin. On tullut aika siirtyä sorvin ääreen, siis julkaista levy ja lähteä keikoille. ”Plokkasin levylle nimen Jack Kerouacin Dharmapummit-kirjasta. Se kuvastaa hyvin levyn yleisfiilistä. Jotain siinä anotaan”, aloittaa Pelle. Itse kuulen Dharmapummin sanoituksissa toistuvan vaeltamisen yhdeksi bottom lineksi.
”Juu, vaelluksesta on kyse, globaalisista korpivaelluksesta. Olen koittanut haroa ilmaa ja tätä aikaa. Toivon, että siitä on jäänyt jälkiä levyn raidoille.”
Unabomberissa vaikuttavat tätä nykyä basisti Maria ”Manta” Hänninen ja kitaristi Jukka ”Mela” Melametsä. Pelle ”Pöllö” Miljoona itse jakelee tötteröitä rumpukioskistaan. Kysymys on ryhmätyöstä.
Basistin vaihtumisen myötä bändi soi pehmeämmin ja melodisemmin kuin ennen. Dharmapummilla kuullaan paljon 1960-lukuhenkistä stemmalaulua. Maria Hänninen toimii Pellen lisäksi myös toisena solistina.
”Halusin tehdä toisenlaisen levyn. Matkoilta tarttuu mukaan kaikenlaista. Mantan kanssa on hieno soittaa, eikä se ole välttämättä sukupuolesta kiinni. Hän on multi-instrumentalisti, joka on aikaisemminkin soittanut viulua bändeissäni. Unabomberissa on nyt ilmavuutta ja muusikkoutta.”
Bändi saattaa kuulostaa ajoittain jopa Creamilta tai psykedeeliseltä rockilta. Melan juureva rock-kitarointi kuitenkin palauttaa perusarvot ja jalat takaisin maahan.
Pelle teki suurimman osan biiseistä valmiiksi viime kesänä Tampereen lähistöltä vuokraamassaan mökissä. Lauluja syntyy myös matkoilla. ”Olin kirjoittamassa kirjaa Latinalaisessa Amerikassa. Kitara oli tietenkin mukana. Niistä fiiliksistä tein ensimmäiset biisit. Äänitin Suomessa vanhalle c-kasettineliraitamankalle demoja. Se on niin simppeli laite, että mäkin osaan sitä käyttää. Näistä alun perin kuudestatoista biisistä levyn materiaali sitten karsittiin.”
Sanoitukset käsittelevät maailmaa syleilevimmillään eri ideologioiden ja uskontojen rauhanomaista rinnakkaiseloa. Toisaalta mukana on myös yksilötason ihmissuhdepohdintaa. Biisissä Eläköön hehkutetaan vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Vilahtaapa taustalla tuttu El pueblo unido jamás será vencido –slogankin.
”Mä luulen, että kun asioita ryssitään tarpeeksi paljon, ei jää jäljelle kuin ideologioita tai uskontoja. Viime vuosien uskontona on ollut shoppailu ja pröystäily. Tällainen elämäntapa alkaa vetää viimeisiään.”
Pelle laulaa myös ”Kuka sä oot? Kenen joukoissa seisot?”, mutta ei itse vastaa kysymykseen. Sen sijaan hän osoittaa kysymykset nuorisolle.
”Ehkä itse olen samaistunut johonkin työväenluokkaan, mutta en tiedä missä sellainen joukko on, jossa voisi seisoa. Ahneus on ollut yhteistä sekä herroille että narreille. Tämä nousukausi on ollut omien mielihalujen täyttämistä. Solidaarisuus, joukkoliike taikka vasemmistolaisuus eivät olleet kovinkaan hip ja pop viime vuosina. Jokainen katsokoon peiliin.”
Syvemmälle menneisyyteen uppoudutaan biisissä 1968, jossa Pelle osallistuu Euroopan ja koko maailman hullun vuoden herättämään keskusteluun. Hän muistaa olleensa tuolloin kolmetoistavuotias. Suomut tippuivat silmiltä ja maailma aukesi.
”Silloin meille tuli telkkari. Näin mellakoita Pariisissa ja Prahan kevään. Erityisesti jäi mieleen kun Tshekkoslovakia voitti Neuvostoliiton jääkiekossa. Se oli jotenkin uskomatonta. Vuonna 1968 eri puolilla maailmaa tapahtui samanaikaisesti asioita, jotka loivat uuden todellisuuden.”
”Jos nyt ajatellaan Yhdysvaltojen pankkikriisiä, se on mun mielestä globalisaation loppu.”
Elämme jälleen historian käännekohdassa. Pelle Miljoona on sitkeä sissi, uraa on takana jo yli kolmekymmentä vuotta. Kun tulee puhe lamasta, hän hörppäisee kahviaan, haroo partaansa ja toteaa: ”Nyt kun kulutusjuhla on ohi, ihmisten pitää mennä isojen kysymysten äärelle ja miettiä esimerkiksi henkisiä tarpeita. Täytyy miettiä, mikä on länsimainen ihminen ja mitä ovat muiden kulttuurien edustajat.”
Pelle toteuttaa elämässään ”think global, play local” –periaatetta. Keikat ja levyt tehdään Suomessa ja ulkomaille lähdetään hakemaan uutta virtaa.
”Jos asuisin Suomessa ympäri vuoden, en varmaankaan pystyisi tekemään biisejä.”
Pelle toimii muuttolinnun tavoin. Meidän onneksemme kevät on tuonut ”Pöllön” jälleen pohjoiseen.
Kolmen Intian-kuukauden jälkeen Pellelle maistuu jälleen elo Suomessa. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa, missä on kotonaan. ”Mun mielestä on helvetin nasta tulla tänne, mutta tiedän, että jossain vaiheessa tulee taas tarve lähteä.”
Tällä kertaa Pelleä tervehtii lama-Suomi. Se ei ole hänelle kuitenkaan uutta. ”Nyt ihmisiltä vaaditaan tietynlaista selkärankaa ja munaa. Globaalin yltiökapitalismin tie on kuljettu loppuun. Tästä saattaa loppupeleissä seurata jotain hyvää. Kaikkihan tapahtuu sykleissä. Nyt Saksassa menevät taas Marxin kirjat kaupaksi.”
Pellen Miljoonan sitkeyden ja pitkän uran salaisuus on ruohonjuuritason asenne. Hän kokee tehtäväkseen tehdä musiikkia ja kirjoja. ”Mitä muuta mä tekisin elämälläni?”
Luovuuden lähteen ehtyminen ja oma identiteetti kuitenkin mietityttää ajoittain. Kaikesta huolimatta Pelle Miljoonasta tunnistaa edelleen levottoman sielun. Hän on pitkien etäisyyksien mies, joka kantaa soihtuaan.
”Olin Etelä-Chilessä yhden mun frendin häissä. Oli luppoaikaa ennen häitä. Asuin meren rannalla guesthousessa, todellisessa blueskämpässä. Ajattelin, että nyt mä sekoon tänne. Se ei ollut ollenkaan hauskaa. Siellä oli aika voimakas vuorovesi-ilmiö. Lähdin rantakadulle kävelemään. Se oli aivan täynnä merileijonia. Olin sellaisissa surrealistisissa ja johnlennonmaisissa I am the Walrus –fiiliksissä. Se lainakaan ryhdistänyt huojuvaa identiteettiäni ja mietin mitä vittua mä teen täällä. Yht´äkkiä siellä merileijonien keskellä soitti skotti säkkipilliä kiltti päällä. Tuli aika vapauttava fiilis. Löytyyhän täältä joku toinenkin friikki mun lisäkseni.”
Pelle Miljoona Unabomber: Dharmapummi (Stupido Records 2009) ilmestyy tänään.