Teksti Mikko-Oskari Koski
Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja on kohonnut oman tyylilajinsa klassikoksi. Päiväkirjan näytelmäversion voisi kuvitella olevan tyylilajisekamelska, jonka vitsi perustuu joko juopon tai raittiusintoilijan kustannuksella nauramiseen. Turkulaisen Linnateatterin Juoppohullulle ei ole käynyt näin köpelösti, ei alkuunkaan, sanoo Mikko-Oskari Koski.
Linnateatterin pikakelauskomedialinja on useassa yhteydessä havaittu hyväksi. Ehkä sen ansiosta nytkin pikku-Juhan ja hänen kaveriensa tarina kantaa varsin notkeasti aiheen sudenkuoppien yli. Siitäkin huolimatta, ettei itse jutussa ole oikeastaan mitään vitsiä, esitys on täyttä komiikkaa.
Jarkko Pajunen pitää pääroolin läpi esityksen, Kristiina Vahvaselkä ja Tom Petäjä latovat pöytään tyypin toisensa perään. Lopputulos on vähintäänkin viihdyttävä, vaikka varsinaisesta taidenautinnosta puhuminen lieneekin liioittelua.
Pikku-Juhan pikemminkin tapa- kuin humalahakuisen juomisen tarinasta irtoaa notkeaa draamaa ja mehukkaita hahmoja. Vahvaselän ja Petäjän roolikirjo on luonnollisesti Pajusen yhdessä tyypissä pysymistä kiitollisempi: Juhan rakkaudenkin kohteeksi kohoava AA-työntekijä ja rääväsuinen mummo edustavat Vahvaselän roolien ääripäitä, Petäjällä puolestaan vaihdot niin epätietoisen ja estoisen Kristianin, huippuasiallisen lääkärin kuin tarkemmin nimeämättömän, Juhan sekoiluista eniten kärsivän ”naapurin” välillä ovat mitä mainiointa näyttämötaiturointia.
Vuorisen neliosainen kirjasarja on niin sanottu epätyypillinen menestystarina. 150 000 myytyä nidettä pelkästään Suomessa pelkästään sarjan ykkösosasta ei ole ihan vähän. Vuorinen on kertonut saaneensa idean Nikolai Gogolin Mielipuolen päiväkirjasta, ja ettei kirjasarja ihannoi alkoholismia. Tällä asenteella on näytelmäkin tehty. Tosin ei olisi ensimmäinen kerta, kun kirjailijan tarkoitus karkaa käsistä teoksen alkaessa kuluttajien käsissä ja mielissä elää omaa elämäänsä.
Lauri Maijalan ohjaama esitys on alunperin tehty kesäteatterin tarpeisiin, mutta varsin notkeasti se toimii sisätiloissakin. Esityksessä on napakka syke ja etenemisen meininki. Parin tunnin kesto on sille jokseenkin passeli – siinä ajassa esityksen vitsit eivät ehdi väljähtyä.
Kevätkauden mittaan eri puolilla Suomea nähtävän kiertue-esityksen on pystyttäväkin muuntumaan monenlaisiin tiloihin. Turussa sitä esitetään Linnateatterin ravintolatilassa, Tampereella foorumiksi tulee Työviksen vanha päänäyttämö, Hyvinkäällä Hyvinkääsali, Raumalla Raumasali, Porissa Promenadikeskus, Oulussa Teatteri Rio ja Lahdessa Teatteri Vanha Juko.
Juoppohullun päiväkirjan esitykset jatkuvat toukuulle saakka.
