Ideologian käsite on brittiläisen poliittisen keskustelun tupakoitsija: halveksittava reliikki, joka halutaan pois julkisista tiloista. Britannian tuore pääministeri David Cameron korostaa olevansa ennen kaikkea ideologisista kamppailuista irtisanoutunut pragmaatikko.

Hän ei ole yksin: “The new politics is pragmatic”, kuvasi veteraani vasemmistoliberaali Shirley Williams vaalienjälkeistä tunnelmaa (The Guardian, 13.5.2010), uusi politiikka on pragmaattista. Vastaan tätä ilmapiiriä väitän, että ideologian käsitteen korvautuminen pragmaattisuudella kertoo nimenomaan vahvojen ideologisten rakenteiden olemassaolosta.

Mitä ideologista pragmaattisuudessa sitten on? Kysymys kutsuu tarkastelemaan molempia käsitteitä käytännön politiikan kautta. Pragmaattisuuden nimissä tehdään ennennäkemättömiä julkisen sektorin leikkauksia, joista esimerkkinä yliopistojen rahoitus.

Kulunut vuosi on tuonut mullistuksia Britannian yliopistoihin. Liverpoolin ja Sussexin yliopistot sekä Lontoon Kings College ovat uhanneet vähentää opetushenkilökuntaa humanistisissa aineissa. Toukokuussa Middlesexin yliopisto lakkautti filosofian laitoksen kokonaan. Uuden liberaali-konservatiivihallituksen ministeri Vince Cable kaavailee yliopistojen valtiorahoitukseen rajuja leikkauksia. Samalla lukukausimaksuihin saattaa tulla korotuksia nykyisestä reilusta 3 000 punnasta jopa 7 000.

Yleisen suuntauksen mukaan yliopistot brändäävät itsensä, ja niitä johtavat enemmissä määrin akatemian ulkopuolelta tulleet ammattijohtajat. Yliopistojen sisäisissä rahoituspäätöksissä leikkauspaineet kohdistuvat eniten humanistisiin aineisiin. Valtion rahoituksen vähentyessä ja johdon omaksuessa liiketaloudelliset tehokkuuskriteerit, yhteiskuntakriittiset oppiaineet kärsivät. Esimerkiksi stipendit jatko-opiskeluun kirjallisuuden, historian tai filosofian aloilla ovat vähentyneet viime vuosina. Yliopisto-opiskelu on muuttumassa ihmimillisen ymmärryksen laajentamisesta koulutus-asiakkuudeksi, jossa yksilön ja organisaation tärkein velvoite on palvella talouskasvua.

Uudeksi työväenpuolueeksi brändätyn New Labourin hallituskaudella korkeakoulutus siirtyi liiketoiminnan ministerisalkun sisälle. Muutos tapahtui huomaamatta, mutta se kyseenalaistaa radikaalisti yliopistojen perustehtävän: tämän päivän kriteereillä yliopistojen kuuluu todistaa edistävänsä taloudellista toimintaa. Tässä on kyse vahvasta ideologiasta. Ideologian käsite tarkoittaa ennen kaikkea vallitsevia ajattelutapoja, jotka harhauttavasti vaikuttavat luonnollisilta ilman, että kukaan yrittäisi sumuttaa poliittisella agendalla. Meidän aikamme keskeinen ideologinen ilmiö on pragmaattisuuden ja talouskasvun näkökulman sulautuminen, ja sen kautta taloudellisten kriteerien ulottuminen kaikkialle.

Nimekäs yliopistovaikuttajien adressi Observer lehdelle korosti humanististen aineiden merkitystä nykyihimisen identiteetin ymmärtämiselle (28.2.2010). Heidän mukaansa kriittisen koulutuksen leikkauksilla on laskusuhdannetta pidemmät, arvaamattomat seuraukset. Huoli on syytä ottaa vakavasti. Humanistiset oppiaineet ja niiden tutkimus ylläpitävät demokraattisen kulttuurin laatua ja yhteiskunnan vastustuskykyä esimerkiksi rasismin, seksismin ja nationalismin kaltaisille ilmiöille.

Humanististen alojen väheksyminen kertoo taloudellisen ajattelun ideologiasta. Tarkemmin katsottuna se ei ole edes pragmaattista. Ääriliikkeiden suosion nousu, uskonnon ja politiikan suhde, mielenterveysongelmat, sukupuolten pysyvä epätasa-arvo – kaikki tämänhetkisiä aiheita, joihin yhteiskunta etsii ymmärrystä. Tätä voivat tarjota esimerkiksi historian, filosofian ja sosiologian tutkimus. Yliopistojen tarkoitus on yhteiskunnan kriittinen ymmärrys, mitä ei voi määritellä ahtailla taloudellisilla kriteereillä. Yliopistot ovat pragmaattisia vain tehdessään omaa tehtäväänsä.

Todellinen pragmatismi edellyttää harkintaa käsitteiden soveltuvuudesta tarkasteltavaan ilmiöön. Talouden käsitteillä ei voi arvottaa sellaisia elämänaloja, joita ne eivät ymmärrä. Niinpä talodellisen arvon määrittäminen historian tai kulttuurin tutkimukselle on järjetön, kategorinen virhe. Jos pragmaattiseksi mielletään vain talouden kriteereillä muodostetut argumentit, pragmaattisuudesta tulee ideologia, syrjäyttäen yhteiskunnan kokonaisedun. Ajankohtainen ideologian kritiikki merkitsee pragmaattisuuden ja talousnäkökulman erottamista. Samalla pragmaattisuus merkitsee taloudellisen ajattelun muokkaamista eettiseksi, poliittiseksi ja ihmisen kokoiseksi kysymykseksi.

Kirjoittaja on jatko-opiskelija Essexin yliopistossa, tutkimusaiheenaan ideologian käsite.

Lue myös Kimmo Laakson artikkeli Middlesexin yliopiston tilanteesta Bussiretkellä Thatcherlandiassa.