Artikkeli on julkaistu myös Toisinajattelija-kolumnina Voimassa 10/2011.

Kauhistuin kun kuulin opetus- ja kulttuuriministeriön aikeista lakkauttaa Lahden taideinstituutin toiminta. Olen toiminut opettajana lähes kaikissa Suomen taidekouluissa, Lahdessa 1990-luvun alusta lähtien, ja nähnyt sen kehityksen yhdeksi maamme johtavista opinahjoista. Vahva yhteistyö muotoiluinstituutin kanssa, galleriatoiminta kaupungilla ja ympäristötaiteen kehittäminen ovat selvästikin Lahden keskeisintä kulttuuritoimintaa visuaalisella alueella.

Lopetuspäätös kuulostaa yhtä absurdilta kuin jos mäkihyppytornit purettaisiin tuottamattomina yksikköinä. Tornit ovat maamerkki ja symboli Lahdelle, kuten taideinstituuttikin on. Pikemminkin kuvittelisi satsattavan lisää juuri tällaiseen toimintaan ja hyödynnettävän sitä kaikin tavoin.

Tulevaisuus muovautuu yhä visuaalisemmaksi ja sosiaalisemmaksi. Tieto on saatavissa koneilta. Mielikuvitusta ja tunneaivoja on koulutettava.

Peruskoulutuksen pääpaino palvelee nykyään vieläkin mekaanista teknistaloudellista kilpailuyhteiskuntaa ja väheksyy taiteita. Nykytaide on kuitenkin laajentanut luovuuden käsitettä pelkästä kuvantekemisestä myös sosiaalisille alueille.

Muistan, kun eräät Lahden taideinstituutista valmistuneet oppilaat käyttivät ryhmänsä ja galleriansa nimenä Hyäryttömiä. Murrehauskuttelun takana oli vakava turhautuminen yhteiskunnan ennakkoluulosta taiteen hyödyttömyyteen. On totta, että taiteilijat eivät vielä löydä koulutustaan vastaavia töitä yhteiskunnasta, mutta tulevaisuudessa on toisin.

Taideinstituutti on tuottanut monia merkitystä luoneita taiteilijoita, kuten juuri palkitun Anssi Kasitonnin. Muistan hänet hyvin instituutin oppilaana, joka hyödynsi koulun tiloja ja välineitä omaperäisiin ideoihinsa. Tällaiset menestystarinat ovat kuitenkin vain koulutuksen sivutuote. Pääasia ovat ne sadat nuoret, jotka ovat käyneet sen lävitse ja päässeet minävoimaisten tunneaivojen ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen.

Yhteiskunta ei paljoakaan piittaa taiteista ja jättää kouluttamansa taiteilijat ”heitteille”. Taidehan perustuu tunteiden kehittämiselle, käden työlle ja vapauden kokemukselle. Nykyinen yhteiskunta kärsii suunnattomasta tunneköyhyydestä; jo 15-vuotiaat ovat masentuneita ja tulevaisuus näyttää synkältä.

Nuorilla on yhä vähemmän mahdollisuuksia löytää identiteettiään tässä maailmassa. Tällaiset taidekeskukset ovat edelläkävijöitä, joista säteilevät esiin tulevaisuuden tervehdyttämisohjelmat.

Jos Lahden taideinstituutin nykyinen rahoitusmuoto on lakkautettava, on välttämätöntä kehittää sille uusi esimerkiksi ottamalla taiteilijat ja kouluttajat mukaan yhteiskuntasuunnitteluun.

Kirjoittaja on suomalaisen vaihtoehtotaiteen johtohahmoja & kirjoittanut ITE-taiteesta useita artikkeleita Voimaan.