Pidän itseäni aika reiluna tyyppinä, koska luovutan helposti. Kudos- ja elinluovutuskortit olen allekirjoittanut suunnilleen ensi töikseni kun täytin 18. Kun puhelinmyyjä soittaa, en todellakaan jaksa kauaa pullikoida vastaan, vaan tilaan lehden, tai milloin mitäkin, kun ajattelen, että myyjälle tulee siitä hyvä mieli. Myöhemmin sitten peruuttelen tilauksiani laskun ilmestyessä, jos muistan.

Kadulla annan periksi feissareille, varsinkin tytöille. Sen seurauksena lahjoitan – tai luovutan, miten vaan – kuukausittain rahaa sekä Greenpeacelle että Animalialle. Pahimmillaan olen kuukausilahjoittanut neljälle eri järjestölle, mutta pari oli pakko sanoa irti.

Kerran nuoruudessani liityin Vasemmistonuoriinkin vain sen takia, että pyydettiin.

Tämän kevään lopussa näin lehtimainoksen, jossa houkuteltiin miehiä spermanluovuttajiksi. Mainoksessa hymyili reippaannäköinen, vähän yli parikymppinen nuorukainen, johon oli helppo samastua. Innostuin asiasta. Tosi monilla samanikäisillä kavereillani on jo lapsi tai useampia. Oma tyttöystäväni on sanonut, ettei minun kannata haaveilla sellaisesta vielä ainakaan pariin vuoteen.

Ajattelin, että tässä on minun mahdollisuuteni lisääntyä.

Soitin Väestöliittoon ja kerroin yhteistyöaikeistani. Varasin ajan ja kaikki sujui nopeasti ja helposti. Muutamaa päivää myöhemmin olin Helsingin keskustassa Väestöliiton tiloissa. Astelin infoluukulle ja esittäydyin. Muutaman verikokeen jälkeen sain käteeni kannellisen pienen purkin ja ohjeet näytteenantohuoneen löytämiseen. Olin hieman hämmentynyt, koska minulle ei kerrottu, mitä minun tarkkaan ottaen odotettiin tekevän.

Kukaan ei käskenyt minun runkata purkkiin.

Menin kuitenkin purkin kanssa näytteenottohuoneeseen, ja lukitsin oven perässäni. Huoneessa oli käsienpesualtaan lisäksi nahkatuoli, tv-dvd-laitteisto sekä läjä pornolehtiä ja -elokuvia. Olin hieman jännittynyt. Näytteenottohuoneestakaan en löytänyt toimintaohjeita. Päätin kuitenkin olla oma-aloitteinen. Menettelin niin kuin otaksuin tämmöisessä paikassa meneteltävän.

Vein purkin takaisin infoon ja painelin tieheni.

Kaksi viikkoa myöhemmin soitin Väestöliiton laboratorioon tiedustellakseni tulosta.

Siemennesteessäni oli kuulemma 71 miljoonaa siittiösolua yhtä millilitraa kohden. 59 prosenttia siittiösoluista oli sellaisia kuin toivotaankin eli nopeasti liikkuvia. Se kuulosti hyvältä. 24 prosenttia puolestaan oli kokonaan liikkumattomia. Se taas kuulosti pahalta.

71 miljoonaa ja 59 prosenttia olisivat vielä riittäneet projektin jatkamiseksi, mutta kompastuskivi löytyi siittiöiden muodosta. Ne eivät kuulemma täyttäneet rakenteellisia vaatimuksia: ne eivät olleet täydellisen ovaalin muotoisia. Puhelimessa minua kuitenkin rauhoiteltiin, että muodon perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, etteikö mahdollisista lapsistani voisi tulla ihan normaalin muotoisia.

Silti minua ei hyväksytty luovuttajaksi.

Jos olisin tullut hyväksytyksi, olisi koepakastuksesta alkanut noin puoli vuotta kestävä periodi, jonka aikana minun olisi pitänyt käydä luovuttamassa lisää siemennestettä noin kymmenen kertaa. Sen jälkeen tarjolla olisi ollut pieni kulukorvaus. Nyt en saanut mitään – siis näytteenoton yhteydessä saamisen lisäksi.

Päätin kuitenkin jatkaa valitsemallani luovuttajan tiellä. Lähdin verenluovutukseen.

Suomen Punainen Risti on lähiaikoina mainostanut laajasti, että verenluovuttajista on suuri pula. Kaikkia veriryhmiä kaivataan. Kun menin Helsingin Yrjönkadulla sijaitsevaan SPR:n verenluovutuspisteeseen arkisena iltapäivänä, oli pulaa vaikea uskoa todeksi. Noin 40 minuuttia kestäneen vierailuni aikana pisteen tiskillä oli koko ajan jopa jonoa. Toisaalta SPR kertoo, että joka päivä tarvitaan 1000 luovuttajaa, jotta verta riittäisi kaikille sitä tarvitseville.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt verenluovutuksessa, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Ensin sain täytettäväkseni parinkymmenen kohdan raksi ruutuun -kyselykaavakkeen. Sitä täyttäessäni ajattelin, että eihän luovuttajaksi edes sovi melkein kukaan.

Viimeisen neljän kuukauden aikana ei ole saanut ottaa uutta seksikumppania (oli sitten käyttänyt kondomia tai ei), tatuointia tai lävistystä, ei saanut sairastaa flunssaa kahteen viikkoon, tai jos on mies, harrastaa toisen miehen kanssa seksiä ikinä elämässään.

Lisäksi on pitkä lista muita asioita, joista seuraa luovutuskielto, kuten huumeiden käyttö tai monet sairaudet tai esimerkiksi jos on sattunut asumaan Britanniassa tiettynä aikana tai matkailemaan Afrikassa viimeisen puolen vuoden aikana.

No, täytin vaatimukset jotenkuten, joten pääsin luovuttamaan puoli litraa. Palkaksi sain monivitamiinimehua ja sämpylää, ja kivan kangaskassin.

Okei, fine. Suurin osa rajoituksista oli mielestäni enemmän tai vähemmän järkeenkäypiä. Mutta kyllähän tuo homoseksirajoitus ärsyttää ja ihmetyttää. Toni Aho, iho- ja sukupuolitauteihin erikoistunut lääkäri, on perustanut Facebookiin ryhmän homomiesten verenluovutuskieltoa vastaan.

Ryhmän esittelytekstiä lukemalla selviää muun muassa, että mies voi harrastaa seksiä vaikka 50 prostituoidun kanssa, ja siitä seuraa vain vuoden luovutuskielto. Mutta annas olla, jos elämän aikana on yksikin kokemus samaa sukupuolta olevan kanssa, on SPR:n kanssa asiat asioitu.

Pelätäänkö SPR:llä, että jonkin tunnistettavissa olevan taudin sijaan veren mukana tarttuukin homous?

Uusia luovuttajia huhuilevan järjestön olisi ehkä syytä poistaa rajoitus järjestelmästään. Huolestuttavan moni tutuistani aikoo boikotoida koko verenluovutusta niin kauan kuin se syrjii homoja.