Teksti Tuomas Rantanen
Elämä on kuolemista. Coenin veljesten A Serious Man kaivaa huumorinsa tragedian syövereistä: hyvät tarkoitukset johtavat katastrofeihin eikä arkielämä ankkuroikaan turvallisuuteen.
Edellisessä elokuvassaan Burn After Reading (2008) Joel ja Ethan Coen nostivat päähenkilöiksi fitness-klubilla töitä paiskivat hönöt duunarit, joilla oli kuuseenkurkottavia unelmia äkkimenestyksestään. A Serious Man -elokuvassa he siirtyvät täysin portaattomasti akateemisen ylemmän keskiluokan lintukotoon.
Elokuvan päähenkilö on vahvasti juutalaisen yhteisön tapoihin ja etiikkaan sitoutunut teoreettisen fysiikan miesopettaja, jonka ulkoisilta puitteiltaan suorastaan dramaattisen epädramaattinen peruselämä alkaa rapistua päälle kaatuvien vastoinkäymisten kautta. Aivan kuten Raamatun Jobilla.
Työura, avioelämä sekä suhde lapsiin, omituiseen veljeen, hämäriin naapureihin ja uskontoa tulkitseviin moninaisiin rabbeihin muodostuvat turvallisuuden ankkureiden sijaan yhä monimutkaisemmaksi käyväksi arkielämän kompastusradaksi.
Epäonnen ja virhearvioiden mittakaava syvenee pian eksistentiaaliselle tasolle. Hyvä tarkoitus ei johdakaan hyvään, vaan toistuvaan katastrofiin kuin Dostojevskin Idiootissa konsanaan. Coenin veljekset kääntävät taitavasti arkielämän mustan koomiset käänteet myös elämän peruskysymyksiä pohdiskelevaksi moraliteetiksi.
A Serious Man osoittaa jälleen kerran, kuinka hyvä elokuva syntyy älykkäästä käsikirjoituksesta, pintaa syvemmälle ulottuvasta elämännäkemyksestä ja elokuvailmaisun peruskeinojen täydellisestä hallinnasta. Tällä reseptillä komedia toimii parhaiten, kun huumori nousee tragedian syövereistä ja elämän absurdista piinasta. Sillä tiedättehän, elämä on kuolemista, yhtä paradoksia siis.
Joel ja Ethan Coen: A Serious Man, teattereissa 4.12 alkaen. 4 tähteä.