Kun Kraftwerkin vuoden 1978 The Man-Machine -levyn aloituskappale The Robots alkaa nakuttaa tuttua melodiaa, tuntuu yhtyeen tieteisfantasia täydellistyvän Suvilahden entisellä voimala-alueella: Kraftwerkin elollinen ilmenemä – neljä vakavaa miestä kukin oman työpisteensä takana – on korvattu robottitorsojen kvartetilla. Porvarillinen taiteilijamyytti on palasina, kun kone on syrjäyttänyt artistin.

Vuonna 1970 Düsseldorfissa Saksassa perustettu Kraftwerk osoitti runsaan puolentoista tunnin mittaisella Helsingin-keikallaan olevansa edelleen ehdottoman ajankohtainen ja tärkeä yhtye.

Yhtyeen musiikissa ja visuaalisessa esillepanossa analysoitu ihmisen ja koneen symbioosin tematiikka on nimittäin vähintään yhtä poltteleva kysymys kuin 30 vuotta sitten.

Tulevaisuudentutkija Raymond Kurzweil arvelee Helsingin Sanomissa (9.8.2009) ihmisälyn kasvavan lähivuosikymmeninä miljardikertaiseksi verenkierrossa kulkevien nanotietokoneiden kytkiessä aivomme kiinteästi osaksi internetiä. Tokkopa Kraftwerk-nelikon ainoa edelleen mukana oleva perustajajäsen Ralf Hütter osasi 70-80-lukujen taitteessa ennustaa tarkasti geeni- ja nanoteknologian saroilla otettavia harppauksia, mutta ehkä saksalaisyhtyeen levyjä tullaan tämän vuosisadan puolivälin tienoilla analysoimaan tarkkanäköisinä prognooseina ihmisyyden tulevaisuudesta.

Yhtye soitti Suvilahdessa Flow-festivaalin aattona 18 kappaleen konsertin. Vaikka vuoden 1981 Computerwelt-levyn haikeat syntetisaattorimelodiat saattavat kuulostaa jossain määrin hupsuilta, on Kraftwerkin musiikki jopa hämmästyttävän kuranttia. Tunnelmallisesti hämärtyvässä yössä voimallisesti paukkuvat bassolinjat ja pehmeästi kuplivat syntetisaattorit osoittivat, että ikääntyminen on tehnyt elektronisen musiikin pioneeriyhtyeelle korkeintaan hyvää.

Kehittyneen soitto- ja äänentoistotekniikan siivittämänä Kraftwerk on lavalla häkellyttävän mukaansatempaava ja rytmisesti lumoava orkesteri. Harva ryhmä hallitsee näin suvereenisti niin popin sulot kuin hypnoottisen toiston, josta kauniisti puksuttava Tour de France on kenties hienoin esimerkki. Moderni tekno- ja housemusiikki on paljon velkaa näille herrasmiehille.

Kraftwerk on – kenties vähän yllättäenkin – erittäin näyttävä esiintyjä. Lähes huomaamattomasti ja välillä kyllästyneinäkin nytkyvien esiintyjien taakse projisoidaan kuvaa, joiden teemat vaihtelevat albumien ja kappaleiden mukaan. Paikoin saa ihailla pittoreskia saksalaismaisemaa halkovia autobaanoja ja vehmaiden niittyjen takana edistyksellisesti irvistäviä tehdaskomplekseja. Välillä taas lumoudutaan, kun pyöräilijä-polkupyörä-yksikkö tekee saumatonta yhteistyötä Ranskan ympäriajon maisemissa. Ilme pysyy alati äärimmäisen harkittuna ja tahdikkaana.

Yhtyeen kokoonpanijoista toinen, Florian Schneider, jätti Kraftwerkin tämän vuoden alussa. Vaikka joku saattaakin toisin väittää, Kraftwerkistä nauttimista lähtöpäätös ei häiritse. Vai eikö ole aika lailla Schneiderin ja Hütterin näkemyksen mukaista, että miehet koneiden takana vaihtuvat ja musiikki jatkuu, non stop?