Maailman kauneus, joka usein unohdetaan. Vaikka elämme surullisten uutisten tulvan keskellä, pitäisi meidän muistaa elämäämme valoa tuovat asiat: lähimmäiset, ystävät ja perhe. Köysiakrobaatti Jukka Juntti omisti Maailma kylässä -festivaaleille esittämänsä Valkovuokko-teoksen näille teemoille.

Juntti on pitkään työskennellyt ja opiskellut ulkomailla, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Nyt hän on palannut Suomeen ja hänen taidettaan päästään täällä näkemään esimerkiksi Wicked-musikaalissa, joka saa Suomen ensi-iltansa elokuussa Helsingin kaupunginteatterissa.

Juntille teatteriprojekti edustaa sirkusalalla hyvin harvinaista pysyvyyttä: ”Tiesin jopa puolentoista vuoden ajan, mitä tulisin tekemään! Yleensä töistä on ollut tietoa maksimissaan pariksi kuukaudeksi eteenpäin”, Juntti huomauttaa. Wicked on Juntista hyvä esimerkki siitä, kuinka sirkusta yhdistetään nykyään eri tavoin: musikaalin sisältä löytyy sirkusta.

Perinteisessä sirkuksessa kiertävä sirkusryhmä oli käytännössä perhe. ”Uuden sirkuksen yhteisöllisyys erilaista: useat ryhmät pysyvät yhdessä aika pitkään, tehden yhdessä erilaisia projekteja. Työtapa lähentelee enemmän kiertäviä teatteriryhmiä”, Juntti pohtii.

Yhteisöllisyyttä löytyy myös opettajien kautta.

”Sirkuksessa on tyypillistä, että kun ihmiset kiertävät esiintymismatkoilla, he usein myös opettavat mielellään samalla.”

Lionel Lejeune, pitkään Suomessa ollut ranskalainen opettaja, on Juntin mielestä yksi tärkeimmistä henkilöistä suomalaiselle sirkukselle.

Sirkuksen tekoa on Suomessa aikaisemmin suitsittu monin tavoin. Sodan jälkeen sirkukselle määrättiin huvivero, jossa piti maksaa 50 prosenttia lipputuloista etukäteen.

”Ennen tätä Suomi oli ollut perinteiselle sirkukselle portti Venäjälle: sirkusryhmät kulkivat Suomen kautta. Samat ryhmät yrittivät sodan jälkeen tulla Suomen kautta, mutta verojen takia ryhmät kuolivat tänne. Tämä aiheutti sen, että Suomi jäi monta kymmentä vuotta varjoon sirkuksesta”, Juntti pahoittelee.

Juntti iloitsee, että 2000-luvun aikana meininki on muuttunut: Sirkus Finlandia ja nykysirkukset ovat saaneet apurahoja ja Circo-yhdistys on ollut mahtava puolestapuhuja nykysirkukselle.

Huvivero sirkuksesta poistettiin vasta 1970-luvun loppupuolella, kun eräs haminalainen lääkäri rupesi puhumaan nuorisosirkuksen puolesta: sirkus nimittäin kehittää monia hyviä ominaisuuksia, jotka ovat elämän kannalta tärkeitä, kuten tasapainoa, kestävyyttä ja kärsivällisyyttä.

”Suomessa onkin tosi hyvä nuorisosirkus!” Juntti kertoo. Venäjällä toimii myös ryhmiä, joissa katulapsille opetetaan ja he pääsevät sitä kautta kiertämään Eurooppaa. Sirkustekniikoiden kautta opetetaan päättäväisyyttä, joka antaa voimaa jatkaa eteenpäin.

Juntista yksi tärkeimpiä asioita on oppia luottamaan toiseen ihmiseen: opiskellessa täytyy luottaa opettajaan, temppuja harjoitellessa pariin. Välillä joutuu antamaan henkensä toisen ihmisen käsiin. Näin opitaan yhteistyötä.

Kysyttäessä, mitä viestiä Juntti haluaa nykyään levittää, hän nostaa uudelleen esille lähimmäisenrakkauden kauneuden teeman: ”Älkää unohtako lähimmäisiänne! Töiden keskellä se oikeasti oleellinen unohtuu aivan liian helposti.”