Teksti Päivi Nikkilä
Juhlaviikkojen ohjelmistoon oli tänäkin vuonna seulottu muutama sirkus- ja tanssiesitys. Kehollisen ilmaisuun perustuvat teokset ovat erityisen intensiivisiä. Päivi Nikkilä arvioi kolme festivaalin tanssiesitystä.
Juhlaviikkojen ohjelmistoon oli tänäkin vuonna seulottu muutama sirkus- ja tanssiesitys. Kehollisen ilmaisuun perustuvat teokset ovat erityisen intensiivisiä. Siksi pidän niistä. Näin ranskalaisen nuorallatanssiryhmän Les Colporteurs iloittelun Le Fil Sous la Neige, belgialaisen Les Ballets C de la B:n Out of Context – for Pina -kudelman ja brasilialaisen Grupo De Ruan H3-hiphopteoksen.
Le fil sous la neige -esitys perustui vammautuneen ohjaajan Antoine Rigot’n tuntoihin. Se ei kuitenkaan ollut kykynsä menettäneen miehen valituslaulu vaan oodi taidolle ja tekemisen ilolle. Ryhmän nimi viittaa lumeen ja siinä esiintyy myös kaksi suomalaista, Sanja Kosonen ja Ulla Tikka.
Teos alkoi rauhallisesti puheella ja valaisi balettitanssijan, joka taiteili kepein askelin pitkin joustavaa nuoraa. Sekalainen joukko muita esiintyjiä ilmaantui sirkustelttaan pystytetyille eritasoköysille ja päätyi leikittelemään toistensa kanssa. Selkeäksi ei tullut, kuka missäkin roolissa oli. Asut vaikuttivat vaihtelebilta kuten arjessammekin. Tapaamme, kohtaamme tai kuljemme toistemme ohi. Harvoin tosin päädymme taiteilemaan keskenämme yläilmoissa. Köysien hämähäkinverkossa tasapainoteltiin, hypittiin ja tanssittiin. Putoamisista huolimatta elämä on toivoa, taitoa ja tapaamisia täynnä.
Out of Context – for Pina on vuonna 2009 kuolleen tanssin uudistajan Pina Bauschin kunniaksi tehty haastava esitys. Erityisopettajana toimineen ohjaaja Alain Platelin luoma näyttämökuva oli epämääräiseksi rakennettu sattumanvaraisten kohtaamisten kokeilu. Tanssijat astelivat Kansallisoopperan Alminsalin näyttämölle arkivaatteissaan, riisuutuivat alusasuisilleen ja alkoivat liikahdella, lähinnä nytkähdellä, ja eräs heistä kaatuilla. Jälleen kyse oli kohtaamisista ja eroamisista mutta tanssi oli arvaamatonta: ujoa, spastista, rujoa, hellää. Osaksi tanssitaudiksi kutsutun aivojen toimintahäiriön aiheuttamien pakkoliikkeiden hakemista. Myös sellaista liikettä, jonka kukin meistä saattaa tunnistaa omassa arjessaan, yksityisissä hetkissään ja vaikkapa diskoillessaan.
Esitys koostui jatkumosta kohtauksia. Tanssijat eriytyivät omiin katkonaisiin elemaailmoihinsa. He muuntuivat hellyyttäviksi eläimiksi nuuhkien toisiaan ja tökkien mikrofoneja, ja osaksi performatiivista hittilaulu- ja tanssishowta. Koskettavaa ja hauskaa, toisaalta etäännyttävää ja outoa.
Bruno Beltrãon koreografia H3 muistutti yllättäen belgialaisen ryhmän epätanssia. Onko esitykset Juhlaviikoille valinnut henkilö hakenut samankaltaisia kokemuksia, vai ihan sattumaako vain nämä yhtäläisyydet? Esittelylehtisen mukaan hiphop-tanssijat eivät halua toistaa tuttuja show-vetoja, eivätkä näin tehneetkään. Alkoi samankaltainen nytkähtelevien liikehtimisten sarja kuin For Pina -teoksessa.
Katu-uskottavauutta haettiin ja näyttämöllä esiinnyttiin puolivalaistuksessa, hämärässä tai täysissä loistevaloissa. Brasilialaistanssijat ottivat mittaa toisistaan vaihtelevasti. He uhosivat ja kukkoilivat juosten, hyrränä pyörien ja kädet ja lihakset nykien. Takaperin juoksu täytyy mainita erikseen, niin sujuvasti sekin kulki. Capoeiran tunnistettavat jäljet näkyivät, ja siitähän on breakdancekin saanut vaikutteita.
Helsingin Juhlaviikoilla esitettiin Les Colporteursin teos Le Fil Sous la Neige, Les Ballets C de la B:n ja Alain Platelin teos Out of Context – for Pina sekä Grupo De Ruan & Bruno Beltrãon teos H3.
