Kun saapuu Tallinnaan Linda Linesilla, matkalla keskustaan kohtaa ränsistyneen lämpövoimalan. Se on Tallinnan nykytaiteen museo EKKM (Eesti Kaasaegse Kunsti Muuseum).

”Hiili kulki tuota putkea pitkin”, näyttää osa-aikainen kuraattori Anders Härm museon suurella sisäpihalla. ”Paradoksaalista, että nyt meillä ei ole lämmitystä.”

Muutaman hengen taiteilijaporukka valtasi rakennuksen vuonna 2006, mistä lähtien lähes kaikki on tehty vapaaehtoisvoimin.

”Olimme täällä laittomasti viime vuoden loppuun asti, mutta nyt kulttuuripääkaupunkihanke tukee museota”, Härm kertoo.

Kriteereitä esitettävän taiteen suhteen ei juuri ole. Porukka kertoo tekevänsä mitä mieleen juolahtaa, ja alakerrassa järjestetään läpi vuoden villejä underground-bileitä. Juhlijoiden lisäksi myös muu kansa ja media ovat löytämässä museon.

Mutta eikö nykytaiteen museo ole aika suureellinen titteli, vaikka lääniä riittääkin?

”Nimi oli vapaana, joten mikä ettei – varastimme museon idean ja työstämme sitä.”

”Vaihtoehtoiset instituutiot tykkäävät vaihtoehtoisuudestaan, mutta toimivat usein samalla tavalla kuin perinteiset laitokset. Me kysymme, mitä museo voi olla ja miksi sitä tarvitaan”, Härm selittää.

”Haluamme olla radikaaleja, mutta kivalla tavalla. Ainakin nyt aluksi pitää tehdä yleisöystävällisiä juttuja. Ihmiset pelästyvät, jos aloitamme kommunistisella näyttelyllä.”

Näyttelyt eivät silti ole perinteisimmästä päästä. Kokoelmaan hankitaan mieluiten immateriaalista taidetta.

”Pyrimme välittämään tiettyjä arvoja. Meille on myös tulossa yllätysnäyttely, jonka kuratoi taidemaailman ulkopuolelta tuleva ihminen.”

Tavoitteet ovat korkealla.

”Pyrimme Tallinnan kolmanneksi taideinstituutioksi. Museo-nimi luo turvallista imagoa ja siitä on helpompi puhua nykytaidetta pelkäävien kanssa – joita suurin osa ihmisistä on.”

Kaksi nykyistä instituutiota ovat ”turvallisempia”.

”Viron taidemuseo KUMU on yhdistetty kansallis- ja nykytaidemuseo, mikä ei toimi. KUMU on konservatiivinen, hirviömäisen iso ja hidas instituutio. Samoin Taidehalli, jossa työskentelen osa-aikaisena kuraattorina, on uuden johtajansa myötä menossa konservatiivisempaan suuntaan.”

EKKM:n tulevaisuus näyttää suht valoisalta. Kaupunki vuokraa tilaa puoli-ilmaiseksi ja kuten kaikki Viron taidelaitokset, museo saa tänä vuonna paljon tukea kulttuuripääkaupunkihankkeelta. Härm ei tahdo sanoa mitään negatiivista hankkeesta, sopimukset velvoittavat.

”Kulttuurivuosi tuo Tallinnaan paljon vieraita, joten keskitymme paikallisten taiteilijoiden esittelemiseen. Taiteilijoiden elämä on vaikeaa, ja me voimme auttaa edes vähän.”

Toukokuun lopussa museo jakaa tänä vuonna perustamansa Köler-palkinnon virolaisille taiteilijoille. Ehdokkaita on viisi.

Nykytaidevastainen tunnelma on Härmin mukaan melko voimakasta Virossa.

”Muutosta tarvitaan. Olemme perustaneet liikkeen taiteilijoiden oikeuksien ja sosiaalietuuksien puolesta. Osa asioista on päätynyt hallituksen pöytään, mutten tiedä mitä sitten tapahtuu.”

”Taiteilijoille on Virossa vain yksi rahoituskanava, ja galleriasysteemi on kuin Suomessa eli huono. Nykytaiteelle ei ole markkinoita ja kulttuuripääkaupunkiprojektikin tarjoaa taiteilijoille vain tuotantotukea.”

Härmin ja kollegoiden suunnitelmissa on kunnostaa rakennus, saada lisää näyttelytilaa sekä rahoitusta EU:lta.

”Haluamme pysyä puolianarkistisena paikkana ja vakiintua samalla instituutioksi. Olemassaolomme perustuu opiskelijoiden tuelle, joten heitä emme saa unohtaa missään vaiheessa.”

_______________

Eksperimenta! – taideopetus uusiksi

Vanhankaupungin taidekoulu Sally Stuudiossa lapset piirtävät tietokoneilla ja opettaja seisoo tuolin päällä ja puhuu. Täällä tehdään vallankumousta.

Koulun ex-johtajan koiran mukaan nimetyllä Sally Stuudiolla syntyi Eksperimenta!, nuorten kansainvälinen nykytaidetriennaali. E! on yksi kulttuuripääkaupunkihankkeen suurimpia tapahtumia.

Idea muhi kymmenen vuotta Sally Stuudion ja E!:n johtajan Annely Kösterin päässä.

”Tärkein tavoitteemme on tuoda taide luokkahuoneista lähemmäs elämää ja kehittää kestäviä ratkaisuja opetukseen. Erityistä on, että nuoret saavat tilaisuuden työskennellä ammattitaiteilijoiden kanssa ja taidemaailman säännöillä.”

”Haluamme muuttaa nuorten tapaa ajatella taidetta ja maailmaa, opettaa heitä kriittisyyteen ja luovuuteen. Luovuus on taito selviytyä 2000-luvulla.”

E!:n tiedottaja Kerli Kehman kertoo, että huhtikuun lopulla avatussa näyttelyssä on esillä nuorten nykytaidetta 13 maasta – myös Suomesta, jossa kuraattorina toimi Juha Saari. Euroopan lisäksi mukana ovat muun muassa Venäjä, Etelä-Korea ja Kanada.

E! seuraa taidemaailman julmiakin sääntöjä.

”On tiukkaa kuratoida ja pudottaa nuoria pois, mutta oikeassa maailmassa on vaikeaa olla taiteilija. Pitää puolustaa töitään.”

Nuorten kypsyys yllätti järjestäjät.

”Projektin nuoret ovat avoimia, he tajuavat yhteyksiä ja ilmaisevat niitä taiteessaan. Nuorten taide tulkitsee yhteiskunnallisia aiheita ja heijastaa maailmaa.”

Valmiuksia siis löytyy, ja myös opetuksen pitää muuttua. E!:n vaatimaton tavoite on taideopetuksen vallankumous. Kösterin johtama, opetusministeriön asettama työryhmä pohtii, miten muutos tapahtuu.

”Taideopetusta on kouluissa vain tunti viikossa, joten oppilaat eivät saa onnistumisen tunteita vaan pitävät nykytaidetta turhana ja outona.”

Taideopetuksessa ollaan siirtymässä tekniikan harjoittamisesta viesteihin, analyysiin ja luovuuteen. Kenenkään ei pidä sanoa, ’ettei ole hyvä taiteessa’ – muotoja riittää.

”Kysymisen taidon pitäisi olla tärkeämpi kuin kyvyn antaa oikeanlaisia vastauksia”, Körely tiivistää.

”Luovuus on taito keksiä eettisiä ja yhteiskunnallisesti kestäviä ratkaisuja arjen ongelmiin sekä käyttää tehokkaita ilmaisuvälineitä.”

E!-triennaali on esillä Tallinnan laulufestivaalin alueella, jolla Viron lauluvallankumous alkoi 20 vuotta sitten. Näyttelyä esittelemään löytyi vaivatta 50 vapaaehtoista, joista suurimmalla osalla ei ollut yhteyksiä taidemaailmaan. Vallankumous ottaa ensi askeliaan.

_______________

Tallinnan nykytaiteen museo: EKKM

Eksperimenta!-näyttely Tallinnan laulufestivaalin alueella 14.6. asti.