Teksti Joonas Lepistö
Joensuu saa joka vuosi muuttua Suomen parhaaksi festivaalikaupungiksi. PMMP:n hitit ja The Capital Beatin ska valloittivat Ilosaaressa, paikallinen väestö oli vieraanvaraista ja seuran etsijä löysi kaipaamansa – tai jos ei löytänyt, otti kuitenkin tappion hymysuin vastaan.
Hieman laitamyötään poistuva miehenalku yrittää viekoitella vastaantulevaa naista yösydännä. Yritys olisi ollut vakuuttavampi, jos juippi ei olisi kilvoitellut alasti. Myöhemmin näin hänet ihokosketuksissa läheisen kuralätäkön kanssa. Tällä kertaa nainen vaihtui tummempaan, mutta hymy pysyi miekkosen huulilla. Sama maireus tuntui tarttuneen lähes jokaiseen festarikansalaiseen. Sen verran hurmiollinen koitos oli Ilosaarirock.
Rokki tarjosi jokaiselle jotakin. Pienen piiri jaksoi nurista metallimusiikin vähyydestä, mutta järjestäjien tietoinen linjanveto lähinnä paransi festivaalin laadullista tasoa. Jotenkin se vaan on niin, että helteessä vihanlietsominen ei nostata fiiliksiä. Stratovariusta ei pystynyt kuuntelemaan kuin sivukorvalla ja Stam1na-orkesterin keskivertoa oivallisemmat sanat jäivät johonkin päin taivaantuulta, jos sinnekään asti koskaan päätyivät. Jenkkipumppu Dillinger Escape Planin äijät sortuivat omaan nokkeluuteensa ja hienoista biisiaihioista ei muodostunut missään vaiheessa toimivia kokonaisuuksia. Tosin juhlien vauhdikkaamman tittelin metalliorkesteri kyllä pokkasi.
Reggaen ystävät pääsivät sykähtelemään rento-lavan tunnelmissa niin pontevasti, että moni väitti, ettei poistuisi lavan läheisyydesta koko festin aikana ollenkaan. Tuomon jatsahtava groove toimi aurinkoisella kesälaitumella paremmin kuin oikeastaan mikään muu. Nopsajalan ärsyttävyyteen asti yltyneet kertosäehokemat nostivat menojalan yllättävän korkealle. Moni päätyi tanssimaan sisämereen asti.
Festien tanssikuninkaan paalun vei itselleen kuitenkin The Capital Beat, jonka ska-soinnut poistivat päivästä viimeisetkin murheenkryynit. Monen odottama Puppa J häipyi unhohon heikon miksauksen johdosta. Beenie Mankaan ei jaksanut hullaannuttaa yhteenkokoontunutta rastakansaa mainion alun jälkeen loppuun asti.
Päälavan ja koko Ilosaaren suvereeniksi voittajaksi kiilasi liiankin helposti PMMP. Itsevarma äitiduo veti väkeä horisonttiin asti ja sai väkimeren hoilaamaan lähes keikan alusta loppuun asti. Uusien biisien ajoittainen toimimattomuus unohtui megahittirallatusten kuten Rusketusraitojen alle. Vanhempaa materiaalia kuultiin kuitenkin luultua (ja toivottua) vähemmän. Harmi sinänsä. Se on nimittäin parempaa.
Toisen päivän ilahduttavimpia nousukkaita oli Reino ja hänen Sarvikuononsa. Iloisten fibojen kannattelema solisti tuntui olevan itsekin yllättynyt huikeasta menestyksestään – bändi ei kuitenkaan ole ollut kasassa kovinkaan pitkään. Laulajan ei tarvitse kannatella bändiään näyttelijästatuksella, vaan bändin positiiviset laulumelodiat ja Reinon hykertelevät naurunhörähdykset saivat yleisön lisäksi orkesterinkin lentoon.
Egotrippi toimi varsinkin naispuoliselle juhlakansalle ja toimi mainiosti hissimusiikkina nuorison pikniköidessä kumpareilla ja viheralueilla. Bändin yksinkertaiset ja tehokkaat kertosäkeet osataan selvästikin ulkoa, oikein tai nuotin vierestä. Raukea bändi tuntui kärsivän alkoholintäyteisestä eilisestä, mutta soitti rutiininomaisen tunnollisesti lyhyehkön settinsä jättäen kansan janoiseksi.
Klubien mieleenpainuvimman keikan onnistui heittämään punkkiduo Jaakko & Jay. Häkellyttävästi koko lattiaa basarina käyttävä Jay soitti niin nopeasti, että solisti-Jaakon oli vaikea pysyä kyydissä mukana. Toisaalta miesten meiningin idea taitaapi olla se, ettei kyytiin pidä edes mennä, vaan antaa vaan palaa. Yleisö ei pistänyt pekkoja pahemmaksi. Jengi rynni suoja-aidan yli. Duo vastasi heittemällä Jägermeisteria yleisön niskaan, mutta myös huulille. Alle pariminuuttiset rallatukset jättivät jäähallin hinkumaan lissää.
Joensuu tuntuu sekoavan aina kerran vuodessa, festivaalin ajaksi. Kotibileitä ja korttelibailuja löytyy lähes joka nurkan takaa ja niihin on vapaa pääsy. Väsynyt toimittaja löysi yöpaikan sieltä, mistä sitä ylipäätänsä ymmärsi kysyä ja vieraanvaraisuus Karjalan portissa oli voimissaan.
”Suomen paras kesäjuhla” ei ole taskusta temmattu lempinimi, vaan vuosittain lähes poikkeuksetta loppuunmyydyn musiikkipotpurin faniksi on helppo ryhtyä. Ja vaikka se yksi juippi ei naista saanutkaan, luotettavan sivullisen tarkkailijan lähteiden mukaan moni sai hänenkin edestään.