Jenny Wilsonin ei tarvitse enää kantaa huolta suomalaisyleisönsä valloittamisesta. First Floor Power -yhtyeessä laulaneen ruotsalaispopparin vuonna 2006 Suomessa ilmestynyt soolodebyytti Love & Youth valloitti kesäisen tarttuvalla mutta kaikkea muuta kuin mairealla eetoksellaan paikkansa vuoden tyylikkäimpien levyjen joukosta. Kun Wilson soitti edellisen kerran Tavastialla huhtikuussa 2006, yleisö taisi laulut ja oli pauloissa. Tenhoa riitti vielä parin kesän takaiselle Flow-festivaalillekin, vaikka Wilson onkin neljän seinän sisällä omimmillaan.

Magia leyhyy ilmeisesti otollisen maaperän yllä, ja hiljattain debyytilleen Hardships!-seuraajan julkaissut tähti sukkuloikin nyt Suomessa neljän kaupungin minikiertueen merkeissä. Eikä seuraavaa visiittiäkään tarvitse kovin kauaa vartoa, sillä Wilson on kiinnitetty myös tämän vuoden Flow-festivaalille Helsinkiin.

Loppuunmyydyllä Tavastialla suosion syytä ei tarvitse äimistellä. Kolmihenkisine orkestereineen Wilson on lavalla itsevarma kuin kissapeto ja luonteva kuin kotonaan. Edelliseltä Helsingin-vierailulta mieleen jäänyt epämuodollinen ja häkeltynytkin jutustelu sai tosin tehdä tilaa professionaalisemmalle musisointisuoritukselle. Setti viedään läpi eloisasti ja nautiskellen, mutta ripeästi ja myös hiukan nuukaillen. Ilman lämmittelijää esiintynyttä pumppua olisi mieluusti kuullut hieman pidempäänkin kuin noin tunnin verran. Pari täsmäsuosikkia lisää esikoislevyltä olisi ylevöittänyt iltaa entisestään.

Yleisöä hellittiin kappalelajitelmalla, joka koostui pääosin tuoreen Hardships!-albumin materiaalista. Kriitikoilta liki saumattoman yksiäänistä kehua vuollut albumi tanakoitui lavalla entisestään, mistä kiitos kuuluu pistämättömästi yhteen soittaneelle bändille ja eritoten Jennyn siskolle, basisti Sara Wilsonille, jonka kipakka soitto likimain pakotti kappaleisiin lisäannoksen kieroa svengiä. Lina Langendorf puolestaan nyansoi musiikkia tarpeen tullen vaikka huilulla tai saksofonilla.

Wilsonin orkesterin on onnistunut rakentaa itselleen ilahduttavan omaääninen sointi. Siinä ytimeltään kevyttä indiepoppia ryyditetään jopa funkahtavan mukaansatempaavalla poljennolla ja toisaalta humalluttavalla aulapopestetiikalla, joka saa kappaleet soljumaan eteenpäin vastaanpanemattomalla tavalla.

Wilsonin pop on samanaikaisesti äärettömän kivaa ja ehdottoman särmikästä. Jotain mystistä tähän liittyy. Aivan varmasti.

Jenny Wilson 15.5. Jyväskylän Lutakossa ja 16.5. Tampereen Klubilla.