”Halusin näyttää erilaisen Afganistanin. Monien ensimmäiset mielikuvat Afganistanista puhuttaessa liittyvät sotaan, burqaan verhoutuneisiin naisiin, kalashnikoveihin ja oopiumiin.”

Dokumenttiohjaaja Dominic Morissette kuvaa elokuvissaan Afganistanin aktiivisia toimijoita: ihmisiä, jotka jatkavat työtään yhä vaarallisemmaksi muuttuvassa maassa.

Kanadanranskalainen Morissette kävi ensimmäisen kerran Afganistanissa vuonna 2003, jolloin hän lähti kouluttamaan paikallisia kuvaamisessa ja valokuvauksessa. Dokumentit Afghan Chronicles ja Afghanistan, Between Hope and Fear valmistuivat vuonna 2007.

Morissette on kiertänyt maata monta kertaa ja ystävystynyt dokumenteissaan esiintyneiden henkilöiden kanssa. Suhde Afganistanin todellisuuteen ja sen ihmisiin on rakentunut vähitellen.

Morissette vieraili helmikuussa Suomessa. Dokumenttiesitysten ympärille viritelty paneelikeskustelu etsi selityksiä maan alamäelle. Turvallisuustilanne muuttuu yhä huonommaksi, avustusrahat eivät näytä ratkaisevan ongelmia.

Jälleenrakentamisessa käytetyt vanhakantaiset rahoitusmallit on lainattu Balkanin alueelta, kritisoi Jaak Treiman yhdysvaltalaisesta Innovation Democracy Inc. -järjestöstä: koulutukseen ei ole panostettu riittävästi.

Unifemin Eeva Koskinen muistutti, että Afganistan on maailman vaarallisin paikka naiselle: ”On uskomatonta, että naisiin kohdistuva väkivalta on kaikilla tasoilla niin yleistä”.

Morissette mainitsee, että jotkut afganistanilaismiehet väittävät naisen tappamisen olevan yksityisasia.

”Ehkäpä maata on yritetty muuttaa liian nopeasti. Viime vuosien aikana ulkomaalaisiin on alettu suhtautua tunkeilijoina. Pelko on nyky-Afganistanissa ihan aistittavissa”.

Epäluulon myötä työskenteleminen Kabulissa on vaikeutunut, Morissette kertoo.

”Vielä 2006 Kabulin kaduilla saattoi tehdä haastatteluja vapaasti, mutta jo vuoden 2007 puolella kuvaaminen oli vaikeutunut.” Haastateltavat olivat varovaisia, eivätkä enää halunneet tulla kuvatuiksi kaupungilla. Myös paikalliset avustajat pelkäsivät joutuvansa vaaraan.

Niinpä viimeiset kuvaukset vuoden 2007 puolella piti suorittaa kiireellä. Kuvausryhmä ajoi kuvauspaikalle, asetti kaluston paikoilleen ja kuvasi kymmenisen minuuttia. Sitten kaikki riensivät takaisin autoon, sillä julkinen kuvaaminen houkutteli liikaa ihmisiä paikalle. Ja tämä puolestaan kiinnitti poliisin ja vartijoiden huomion, mitä kuvausryhmä ei missään nimessä halunnut.

Olosuhteet ovat muuttuneet huonompaan, mutta Morissette haluaa matkustaa Afganistaniin jatkossakin.

”Ihmisten surullisuus on shokeeraavaa”.