Chocón alue, Quibdón kaupunki. ChocQuibTownin nimi juontuu kolmikon synnyinseudusta.

Nykyisin yhtyeen jäsenet asuvat pääkaupungissa Bogotássa ja matkustelevat ympäriinsä. Kun tapaan ryhmän naisvokalistin Goyon Bogotássa, ryhmä on tullut juuri takaisin Yhdysvalloista, missä he esiintyivät mm. SXSW-festivaalilla. Seuraavaksi on vuorossa Euroopan-kiertue.

Goyo kertoo ChocQuibTownin syntyneen kymmenen vuotta sitten, mutta musiikki oli tärkeä osa hänen elämäänsä jo aiemmin. Kipinä musiikintekoon tuli kotoa.

”Isäni oli levynkerääjä, joten kotimme oli täynnä lp-levyjä. Kuuntelimme kaikkea mahdollista, El Gran Comboa, Celia Cruzia, Héctor Lavoeta, mutta myös Pacificon perinteistä musiikkia. Kun olin viisivuotias, lauloin Celia Cruzin biisejä, ja myöhemmin esiinnyin koulussa ja kaikenlaisissa juhlissa.”

Hip hop tuli tutuksi vasta Goyon muutettua Chocósta Buenaventuraan.

”Buenaventurassa tapahtui paljon sitä, että ihmisiä piiloutui rahtilaivoihin ja pyrki salamatkustajina Yhdysvaltoihin. Kun nämä ihmiset palasivat Buenaventuraan, he toivat mukanaan hip hop -musiikkia ja videoita. Hip hopista tuli hyvin suosittua, aloimme kaikki kokea kuuluvamme siihen juttuun, kuuntelimme Tupacia ja Snoopia, Fugeesia ja niin edelleen”, Goyo muistelee.

ChocQuibTown sai syntynsä kun Goyo ja hänen veljensä MC Slow tapasivat Tostaon, jolla oli entuudestaan kokemusta Bogotán hip hop -skenestä. Tostao vaikutti Calissa ryhmässä nimeltä Mensajeros.

”Tapasimme Calissa ja päätimme aloittaa musiikkiprojektin. Tähän saakka Tostao oli tehnyt puhdasta hip hopia – nyt aloimme tehdä biisejä, joiden äänimaailma oli Pacificosta, ja kun lauloin, en laulanut r’n’b- vaan folklorico-tyylillä.

Kysyn Goyolta, millainen merkitys hip hopilla on ihmisille Kolumbiassa. Mitkä ovat sen erot ja yhtäläisyydet hip hop -kulttuuriin Yhdysvalloissa?

”Meille hip hop on hyvin erilaista. Aloimme seurata Yhdysvalloissa syntynyttä kulttuuria, mutta me kolumbialaiset olemme myös sekoitus monia kulttuureja. Lisäksi on monia prosesseja, joiden takia tilanteemme on erilainen kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa oli siihen aikaan paljon ongelmia rasismin kanssa, mutta siellä ei silti eletty sellaisessa primaaritason vaikeuksien tilanteessa kuin me täällä. Ihmisillä ei ollut vettä, ei ruokaa, ei pääsyä yliopistoon – eikä meillä ollut Technicsin levysoittimia ja Vestaxin miksereitä.”

Goyon mielestä Latinalaisen Amerikan hip hop elää nyt samassa tilanteessa, jossa tyyli oli alkuvaiheessaan Yhdysvalloissa. Yhteistä löytyy sekä biiteistä että sanoitusten aiheista. Alueellisia erojakin luonnollisesti löytyy.

”Voidaan tehdä sellainen rinnastus, että Bogotán räppärit ovat tyyliltään lähempänä New Yorkia, kun taas Pacificossa porukka on enemmän kuten west coast, ihmiset nauttivat erilaisista soundeista ja tanssimisesta. Bogotán hip hop -kulttuurissa tärkeintä ovat sanoitukset, ja niissä korostuvat tietyt teemat: puhutaan presidentistä, mun barriosta, aseista.”

”Kun tulimme Bogotáan, emme vaihtaneet tyyliämme. Kun esiinnyimme täällä hip hop -yleisölle ensimmäistä kertaa, soitin livenä marimbaa. Meidän hip hop oli täällä melko epätavallista.”

ChocQuibTownin kotiseudulla Chocóssa on paljon ongelmia, jotka liittyvät ihmisten köyhyyteen ja hallinnon korruptioon.

”Chocóssa suuri osa ihmisistä suhtautuu korruptioon välinpitämättömästi. Ajatellaan, että antaa poliitikkojen tehdä mitä tekevät, kunhan vaan olisi itsellä työtä ja ruokaa lapsille, muulla ei väliä. Mutta nyt on näkyvissä, että nuoret ovat entistä paremmin selvillä siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tämä voi olla alku muutokselle. Monet afrokolumbialaiset opiskelijat, jotka ovat opiskelleet esimerkiksi täällä Bogotássa, palaavat Chocóon, ja heillä on erilainen näkemys siitä mitä he tulevat tekemään Chocóssa. Monet ihmiset ovat palaamassa sinne, ja tämä on hyvin tärkeää.”

ChocQuibTownin tunnetuin kappale Somos Pacifico peräänkuuluttaa ei vain Chocón vaan koko Pacificon alueen ihmisten yhtenäisyyttä.

”Somos Pacifico loi tietoisuutta siitä, että me ihmiset Pacificosta olemme samaa porukkaa – että jaamme samat ongelmat, ja että voimme taistella yhdessä saman asian puolesta. Tämän seurauksena monet Pacificosta tulevat ihmiset kiinnostuivat omasta kulttuuristaan uudella tavalla”, Goyo kertoo.

”Kun teimme sen biisin, emme osanneet odottaa siitä tulevan niin suosittu. Aluksi se levisi kaverien keskuudessa tyypiltä toiselle. Biisi julkaistiin cd:llä vuonna 2006, mutta kirjoitimme sen jo vuonna 2002. Julkaisu vei aikaa, koska meillä ei ollut mitään tukea, ei pääsyä studioon.”

Nykyisin Goyo omistaa kaiken aikansa musiikille.

”Olen sikäli hyvin onnekkaassa asemassa, että tunnen paljon muusikoita, jotka ovat todella hyviä, mutta eivät elä musiikilla eivätkä siten voi omistautua musiikille. Kun herään aamulla, minulla on ehkä joku idea ja alan tehdä biisiä, ja sen jälkeen on ehkä mentävä treeneihin tai haastatteluun. Lisäksi opiskelen psykologiaa.”

Goyo kertoo, että Euroopan kiertueen jälkeen ryhmä suuntaa jälleen Yhdysvaltoihin.

”Haluamme saada musiikkiamme esille englanninkielisessä maailmassa, etenkin Yhdysvalloissa. Euroopassa keikoillamme on aina paljon yleisöä, mutta Yhdysvalloissa tilanne on vielä toinen. Työn alla on myös uusi albumi.”

Suomessa ChocQuibTown esiintyy Kolumbian presidentinvaalien äänestyspäivänä. Jääkö heiltä äänestämättä?

”Taitaa olla niin, ettemme voi äänestää”, Goyo vastaa.

”On usein vaikea valita ketä äänestää. Koskaan en kuitenkaan äänestäisi Álvaro Uribea. Ajattelen niin, että äänestetään parasta ehdokasta joka on tarjolla – tai vähiten huonoa.”

Tostao kannattaa Sergio Fajardoa, Goyo kertoo. Fajardo on entinen Medellínin pormestari, joka siirtyi itsenäiseltä Compromiso ciudadano -listalta vihreiden Antanas Mockusin varapresidenttiehdokkaaksi.

”Itse olen pitänyt paljon siitä, mitä Piedad Córdoba tekee”, Goyo sanoo. Liberaalipuolueen listoilla oleva afrokolumbialainen naissenaattori Córdoba on arvostellut ankarasti väistyvän oikeistopresidentin Álvaro Uriben hallintoa.

Suomen kaltaisessa maassa monetkaan eivät tiedä mistä biisinne kertovat. Mitä haluaisitte suomalaisyleisön tietävän sanomastanne?

”Haluamme kertoa yleisölle Chocósta. Haluamme ihmisten tietävän että Kolumbiassa on afrokolumbialaisia, ja että Kolumbiassa on muutakin kuin koka, marihuana ja kahvi.”

ChocQuibTown Helsingin Maailma kylässä -festivaalilla sunnuntaina 30.5.