Tuore ruotsalainen elokuva Apinatytöt on osin järkyttävä ja teini-iän raskaimmat puolet esiin tuova elokuva. Päähenkilö Emma (Mathilda Paradeiser) on jokseenkin tasapainoton, vaikutuksille altis tyttö. Hän harrastaa vikellystä eli ratsastusakrobatiaa, ja tämän harrastuksen ympärille elokuvan tapahtumat melko pääsääntöisesti rakentuvat.

Harrastuksensa kautta Emma tutustuu Cassandraan (Linda Molin), jonka toiminnat vaikuttavat selkeästi Emman elämään. Emman pikkusiskosta Sarasta (Isabella Lindquist) voidaan puhua kolmantena päähenkilönä.

Saran elämän seuraamista voisi sanoa jopa kaikkein rankimmaksi elämykseksi elokuvassa, vaikka se tuntuu olevan selvästi erillään muista tapahtumista. Seitsemänvuotias pikkutyttö pyrkii seuraamaan yläastetta käyvää sisartaan ja yrittää tätä matkien löytää rakkautta, vaikka tuskin ymmärtää sanan merkitystä.

Yksinhuoltaja isä hyörii sivuhenkilön roolissa yrittäen paimentaa eri-ikäisiä tyttäriään. Emman ja Cassandran välille muun muassa joukkuekarsintojen takia syntyvät jännitteet ja niiden ehkä jopa epäuskottavan rankat purkaukset vetoavat katsojiin ja auttavat osaltaan eläytymään tyttöjen rooleihin.

Ohjaajana toiminut Lisa Aschan on selvästi panostanut pitkiin, tunnetäytteisiin kohtauksiin, jotka paljastavat henkilöistä muutamia tarinankannalta olennaisia asioita. Jotain henkilöiden taustoista jätetään kuitenkin kertomatta. Aschan on myös käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Josefine Adolfssonin kanssa.

Omasta mielestäni elokuvan ikärajasuositus voisi olla mieluummin K-13 kuin K-11. Vaikka varsinaisia brutaaleja kohtauksia ei niin paljoa olekaan, Apinatytöt on rankka nuortenelokuva. Ainakin minä jäin kaipaamaan pitkiä ja iloisia kohtauksia.

Artikkelin loppuosa sisältää juonipaljastuksia. Esimerkiksi elokuvassa esitetyn tilanteen takia on ymmärrettävää, että Emma jäi pois joukkuekarsintojen jälkeisistä juhlista, mutta miksi tyttö ryhtyy täysin selittämättä varjostamaan Cassandraa sinä iltana? Lisäksi jotenkin ahdistava tilanne kylpyhuoneessa ja väkivaltainen käytös pientä Saraa kohtaan oli toimiva, tunteita herättävä kohtaus, mutta ehkä muuhun tarinaan liitettynä liian rankka K-11-asteikolle.

Itsekin kuopuksena tiedän, että vanhempien sisarusten toiminta vaikuttaa omaan ajatteluun, kun on itse pieni ja heitä ihaileva. On hienoa seurata, kuinka hyvin tämä käytös on saatu esille Saran vielä viattomassa lapsen hahmossa, joka kuitenkin yrittää olla aivan samalla tasolla vanhempien teinityttöjen kanssa.

Elokuvan loppu on hyvin omalaatuinen. Jos näkisi ainoastaan lopun, voisi elokuvan ajatella olevan hyvinkin onnellinen, mutta raastava lisättynä muihin elokuvan käänteisiin. Emman ja Cassandran tunteet toisiaan kohtaan ovat niin käsittämättömän erilaiset elokuvan loppu paikkeilla, että sitä katsoessa tulee hyvin tuskainen olo. Toisen kateus ja toisen rakkaus ovat molemmat niin voimakkaita, että ajavat tytöt raskaisiin tilanteisiin, kuten väkivaltaan, uskomattomaan anteeksiantoon ja valehtelemiseen toisen puolesta.

Varkaudet, juominen, rakkaussuhteet ja jotenkin käsittämättömästi mukana pyörivä ase ovat voimakkaita asioita, jotka kiinnittävät huomion ja jotka liittyvät useiden tavallistenkin nuorten elämään.

Lisa Aschan: Apinatytöt. Ensi-ilta 4. marraskuuta. 3 tähteä.

Kirjoittaja tutustui työelämään Voiman toimituksessa lokakuussa.