Rockyhtye Pintandwefallin kitaristi-laulaja Ninni Luhtasaari perusti itsekseen bändin.
Ninni Forever Band on elävä esimerkki siitä, että joskus vaan kannattaa tarttua hetkeen.
”Meillä piti olla syksyllä 2011 keikka Pintandwefallin kanssa Tampereella Slutwalk-tapahtumassa, mutta se peruuntui, kun muut eivät päässeet paikalle. Järjestäjät kysyivät, että mitäs jos sä tulisit yksin vetämään jotain”, Ninni Luhtasaari kertoo.
Hän teki työtä käskettyä: otti mukaansa akustisen kitaran sekä pienen kotiurun, ja soitti nipun pöytälaatikkoon jääneitä biisejään. Nimen hän nappasi unkarilaiselta Kiss-coverbändiltä.
Idea sooloilusta oli hautunut Luhtasaaren mielessä jo jonkin aikaa ennen Slutwalkin keikkaa. Biisejä syntyi kaiken aikaa, mutta oma bändi ei ehtinyt niitä soittaa. Kaverit kyselivät omaehtoisen musiikin perään.
”Ehkä niitä kiinnosti se, miltä mä kuulostan ilman kompromisseja. Bänditouhussa niitä joutuu tekemään jatkuvasti, kun meitä on neljä tosi voimakastahtoista persoonaa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.”
Ninni Forever Bandissä hän sai tehdä asiat omalla tavallaan. Lopputuloksena on värikästä popmusiikkia, jossa elektroniset ja akustiset elementit menevät iloisesti sekaisin.
”Mulla on herännyt luontainen kiinnostus syntetisaattoreihin, koska moni muusikkokaveri on tosi syvällä niitten maailmassa. Mä en tajua siitä mitään, mutta tuntuu kiinnostavalta, miten sekavia ja erilaisia äänimaisemia saa aikaan nappia painamalla.”
Luhtasaari ei ole ainoa soolouraa luova ”pintti”. Bändin kosketinsoittaja-laulaja Ringa Manner esiintyy The Hearing -nimellä.
”Totta kai meitä tullaan vertailemaan, mutta ei se mua haittaa. Siinäpähän vertailevat. Me kirjoitetaan tosi erilaisia biisejä ja se varmasti korostuu entisestään, kun niitä tekee soolona.”
Luhtasaari on silminnähden iloinen siitä, että Ninni Forever Band on mennyt vaivattomasti eteenpäin. Levy-yhtiön etsimisenkään ei tarvinnut käyttää turhaa energiaa.
”Fonal Recordsia pyörittävä Sami Sänpäkkilä ja muusikko-kuvataiteilija Ville Pirinen olivat perustaneet uuden levy-yhtiö Äänettömän. He vaan sanoivat, että mun soololevy tulee muuten olemaan sen ensimmäinen julkaisu. Se kuulosti tietysti erinomaiselta idealta.”
Luhtasaari päätyi tekemään levyä Death Hawks -nokkamies Teemu Markkulan ja Risto-yhtyeen Risto Ylihärsilän kanssa. Aikatauluongelmien takia kaksikko tuotti levyn puoliksi.
”Olihan kahden tuottajan kanssa työskentely vähän outo ja tavallaan myös pelottava ratkaisu, mutta loppujen lopuksi levy syntyi yllättävän vaivattomasti. Ristolla ja Teemulla oli paljon hyviä ideoita, jotka otin mielelläni vastaan. Kyllä siitä selkeä kaari löytyy.”
Aiheet saattavat yllättää, kun niihin perehtyy tarkemmin. Esimerkiksi perinteisiä rakkauslauluja Luhtasaaren kynästä ei ole koskaan irronnut, mikä ei välttämättä ole huono asia.
”Siellä on synkkiä mutta samalla toiveikkaita juttuja. Maailmanlopun ennustamista, hulluuden pelkoa ja sen semmoista. Lopputulema on kuitenkin yleensä valoisa: kaikki kääntyy hyvin. Aiheet tulivat itsestään, sillä me puhuttiin esimerkiksi maailmanlopusta paljon Riston kanssa äänitysten lomassa.”
Lopuksi on pakko palata vielä Pintandwefalliin. Kaksi neljästä jäsenestä tekee jo soolouraa, minkä voisi tulkita enteeksi emoyhtyeen hyytymisestä. Onko tämä lopun alkua?
”Ei ole. Kyllä me tehdään niin pitkään kun halutaan. Välillä on tullut eteen pieniä hidasteita, joista on päästy yli. Neljäs levy on jo valmiina ja odottaa julkaisua.”
Entäpä oma bändi? Luhtasaari keikkailee vielä yksin, mutta tulevaisuudessa tilanne saattaa olla toinen.
”Mä halusin nimeen sanan ’band’ sitä varten, että siihen jäisi pelivaraa. Olisi hienoa, jos se voisi joskus olla oikea yhtye. En ole vielä uskaltanut pyytää ketään mukaan, sillä kaikilla tutuilla tuntuu olevan hirveä kiire päällä.”
Ninni Forever Bandin saman niminen levy Äänetön-levy-yhtiöltä ilmestyy 16.11.
Mikko Siltanen
