Yksi pois Bollywoodista

Lukuaika: 3 minuuttia

Yksi pois Bollywoodista

Intialaisohjaaja Dev Benegalille Bollywood on lähes ruma sana.

Kun saan Dev Benegalin langan päähän, ilmaisen asiani ilmeisen väärin. Haluaisin esittää kysymyksiä erilaisesta tavasta tehdä Bollywood-elokuvia. Benegal ei halua kuulla puhuttavankaaan Bollywood-termistä.

Benegal on intialainen elokuvaohjaaja, joka asuu Mumbaissa. Hän ei kuitenkaan työskentele Bolly-viihteen parissa. Benegalia turhauttaa korjata uudestaan ja uudestaan länsimaihin pinttynyttä ennakkoluuloa, että kaikki intialainen tuotanto olisi pelkkää tanssi- ja lauluspektaakkelia.

”Länsimainen indie tai moderni intialainen elokuva on se nimitys, jota tuotantoni edustaa”, Benegal sanoo ja mainitsee suosikkiohjaajikseen Akira Kurosawan, Orson Wellesin ja Stanley Kubrickin.

Ohjaaja kasvoi teatterin, musiikin ja kirjallisuuden keskellä. Hänen suvussaan on taiteilijoita, ja ympäristö rohkaisi häntä toteuttamaan itseään.13-vuotiaana Benegal harrasti jo valokuvausta, ja elokuvista muodostui hänen suuri intohimonsa. ”Teen elokuvia omalle sukupolvelleni, joka syntyi vapaaseen Intiaan. Tämän jälkikolonialistisen ajan yleisöllä ei ole esimerkiksi vahvoja poliittisia sitoumuksia.”

Benegal itse on hahmo, jota hän käyttää teostensa roolihenkilönä. ”Tarkoitan sellaista persoonaa, joka puhuu englantia, käyttää Leviksen farkkuja ja on kasvanut Miles Davisia ja Bob Dylania kuunnellen.”

Benegalin ensimmäinen elokuvaEnglish, August vuodelta 1994 on nuoren miehen kasvutarina. Siinä päähenkilö määrätään suorittamaan siviilipalveluksensa pieneen kylään, jonka kieltä hän ei osaa. Seuran puutteessa hän ystävystyy sammakon kanssa. Elokuva kertoo siitä, millaista on tuntea itsensä vieraaksi omassa maassaan.

Ohjaajan toinen kokopitkä, Split Wide Open vuodelta 1999 piirtää kuvaa modernista intialaisesta suurkaupungista kulttuurin murroksessa. Eri vaikuttimien puristuksessa lieveilmiöt, kuten rikkaiden ja köyhien erot, ponnahtavat kaunistelematta esiin.

”Vartuin Hollywoodia ja eurooppalaista elokuvaa katsoen. Split Wide Open hyödyntää eurooppalaista rakennetta ja epiikkaa”, Benegal kertoo.

Split Wide Open poikkeaa juoneltaan ja tyyliltään jyrkästi Intian valtavirtatarjonnasta. Länsimaiseen indie-tuotantoon tottuneesta elokuva tuntuu puolestaan tutulta.

Kumpaakin elokuvaa tähdittää näyttelijä Rahul Bose, joka on tuttu useasta intialaiseen valtavirtaelokuvaan kuulumattomasta tuotannosta. Bose työskenteli aiemmin teatterinäyttelijänä. Viime vuosina hän on ollut päärooleissa muun muassa realistisissa elokuvissa Chameli ja 15 Park Avenue.

Benegal käyttää kerronnassaan mustaa huumoria ja sarkastista otetta. Hänen teoksensa ovat keränneet myös kritiikkiä osakseen. Benegal edustaa Intiassa uuden tyylin linjaa, suurelle yleisölle äkkiseltään vaikeasti sulatettavaa. Ohjaaja käsittelee teoksissaan myös hälyä nostattavia aiheita.

English, August sokeerasi avoimen seksuaalisuutensa vuoksi. Split Wide Open tulkittiin puolestaan vastalauseeksi Mumbaille, sillä elokuva sijoittuu sinne. Teoksen ajateltiin kertovan erityisesti Mumbain varjopuolista, vaikka oikeasti kyseessä voisi olla mikä tahansa vastaava Aasian suurkaupunki.”

Intiassa uuden aallon realistisista elokuvista, jotka ovat englanninkielisiä ja muistuttavat eurooppalaista taide-elokuvaa enemmän kuin perinteistä Bollywoodia, käytetään usein termiä ’cross-over’. Benegal ei lämpene sanalle.

”Elokuva ei sinänsä ylitä kielirajoja tai lajityyppejä. Elokuvasta voi muodostua sellainen yleisön kautta. Jos valkokankaalle tehdään itsetarkoituksellisesti ’cross-overia’, se tarkoittaa elokuvaa ilman identiteettiä”, Benegal sanoo suoraan.

Benegal käyttää elokuviensa pääkielenä englantia. Elokuvat tavoittivat sen intialaisen nuoren yleisön, joka oli aiemmin sivuutettu teatterisaleissa. English, Augustia pidetään kokonaisen uuden lajityypin merkkipaaluna.

Uusi lajityyppi hyppää ulos intialaisen kaupallisen elokuvan normista. Tarkoituksena ei ole ainoastaan viihdyttävyys, vaan eri vaikutteista suodatettu teos. Elokuvia ei tehdä suurille yleisömassoille.

Ihmisyyttä ja yhteiskunnan epäkohtia ruotiva realistinen suuntaus ei ollut välitön menestys. Moni piti Benegalia hulluna, kun hän teki English, Augustin 12 vuotta sitten. Benegal luotti omaan tiehensä vahvasti.

”Halusin tehdä jotain erilaista kuin totuttu Bollywood-konventio ja kertoa omasta sukupolvestani, omalle sukupolvelleni.”

Koko uransa ajan Benegal on pitänyt tien länsimaihin avoinna. Hän opiskeli elokuva-alaa New Yorkissa, sikäläisessä yliopistossa,ja sai English, Augustiin rahoitusta Ranskasta. Split Wide Openissa yhteistyökumppanina toimi muun muassa levy-yhtiö BMG.

mainos

Tälläkin hetkellä linjat Eurooppaan käyvät kuumina. Benegal viihtyisi silti hyvin hektisessä kotimaassaankin. ”Olin juuri puoli vuotta Euroopassa ja kurkkuani kuristi, koska siellä oli niin tylsää eikä mitään tapahtunut. Intiassa on kuin istuisi koko ajan vuoristoradassa. Pidän siitä tunteesta.”

Benegalin uusimman elokuvan Road, Movie käsikirjoitus valittiin Cannes’n elokuvafestivaaleille. Elokuvassa levoton nuori mies Višnu päättää pelastaa isänsä horjuvan hiusöljybisneksen. Hän ajaa rekkaa aavikon halki. Matka on myös päähenkilön taival itseensä.

Benegal haluaisi kansainvälisen yleisön näkevän tuotantoaan, sillä Euroopassa on edelleen lukkiutunut käsitys siitä, mitä intialainen elokuva on. ”Ainoastaan tanssia ja laulua pidetään intialaisena. Välillä tuntuu, että kotimaani yleisö on jopa avoimempi uudelle kuin länsimaalaiset katsojat.”

Benegalin mukaan Intia muuttuu. Samalla muuttuu elokuvayleisökin – modernikin tuotanto kokoaa katsojia. ”Uusi intialainen elokuva” on noussut suhteellisen suosituksi tyyliksi intialaisohjaajien keskuudessa.

Oman tiensä kulkija Benegalia pidetään nykyisen realistisen suuntauksen uranuurtajana. Hänen lisäkseen esimerkiksi Deepa Mehta ja Mira Nair tekevät elokuviaan uuden aallon kategoriassa – tosin vain isommalle yleisölle.

Benegal kuvaa itseään epäkaupallisen linjan edustajaksi. Hänen tuotantonsa on ikään kuin vastapari Bollywoodin riemuloistolle.

”Tuotantoni ovat modernin Intian heijastumia ihmisistä, yhteiskunnasta ja sen arvoista. Näen ne ennemminkin tunnustuksena kuin lääkärin määräämänä lääkkeenä. Lopulta elokuva on kuitenkin vain viihdettä ja tarinankerrontaa”, Benegal toteaa.

www.devbenegal.com

Anna Pesonen

  • 9.9.2009