voima puhuu | isänmaan toivot
Luonto-Liitto on juuri 60 vuotta täyttänyt lasten ja nuorten luontoharrastus- ja ympäristöjärjestö. Se tunnetaan myös toisinaan yli kansalliset rajat kuohuvasta metsiensuojelukeskustelusta. Se on myös yksi Voima-lehden perustajaosakkaista.
Toimin Luonto-Liiton pääsihteerinä 90-luvun loppupuolen. Erään kerran olin jossakin nuorisopolitiikan haasteita pöyhivässä seminaarissa. Puheenvuoroissa toistui hiukan opettavainen huoli siitä, kuinka nuoret saataisiin kiinnostumaan kansainvälistymisestä, uudesta tietotekniikasta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta.
Itse kerroin tuossa seminaarissa, kuinka Luonto-Liiton metsäryhmä oli juuri osoittanut mieltään eräällä valtion mailla sijaitsevalla ja viranomaistenkin arvokkaaksi luontokohteeksi arvioimalla hakkuutyömaalla. Samalla kun yksi otti pressikuvaa digikameralla, toinen istui kannon päässä kirjoittamassa kannettavallaan englanninkielistä online-lehdistötiedotetta kansainvälisille tiedotusvälineille.
Yleisöä nauratti, kun aprikoin luontoväen tottuneen jo siihen, että näin aikaansa seuraavasta toiminnasta saa yleensä kiitosten sijaan lähinnä syytöksiä isänmaanpetturuudesta ja vaatimuksia järjestön valtionapujen lakkauttamiseksi.
Suomessa unohtuu yllättävän usein, että kansalaisjärjestöjen tehtävänä ei ole maan virallisen kauppapoliittisen linjan vaaliminen. Kansalaisjärjestöjen yhteiskuntakritiikin keinot taas ovat tänään kansainvälisiä siinä missä usein sen vastapuoleksiryhmittyvien markkinavoimienkin. Tämä on globalisaation olemus.
Ylikansallisessa omistuksessa olevien metsäyhtiöiden tavoitteenasettelussa painaa aina vain vähemmän minkäänlainen kansallisen edun näkökulma, puhumattakaan jonkin tietyn alueen työllisyydestä tai vaikkapa kotiseutuarvoista. Kansallismaiseman rippeiden vaalimista voisi kuitenkin pitää isänmaallisempana kuin niiden haaskaamista puolijalosteina Keski-Eurooppaan.
Suomessa metsät ovat talous- ja kulttuurihistoriallisista syistä yhä ainakin yhtä suuri tabu kuin valaanpyynti Norjassa. Mediassa taas ristiriita on usein toistuvanakin uutinen itsessään. Aikaa ja tilaa eri osapuolten esittämien väitteiden avaamiseen on yllättävän harvoin.
Voima-lehti on vain pieni venhe tiedotusvälineiden kuohuvassa koskessa. Minusta se kuitenkin täyttää tarkoituksensa, jos se onnistuu osaltaan paljastamaan, että mielipidediversiteetti on yhteiskunnalle yhtä tärkeää kuin biodiversiteetti ekosysteemille.
Tuomas Rantanen
