”Teosteni lähtölaukauksena toimii usein jokin kirjallinen teos. Nyt mieltäni askarrutti Emmanuel Carréren Valhe”, Pirjetta Brander kirjoittaa.

Kulttuurikausi Ranskassa oli vuonna 2008 sarja tapahtumia, joiden avulla esiteltiin ranskalaisille suomalaista kultuuria. Olin osana tapahtumaa tuotantoresidenssissä Musée Mac/valissa Pariisin kupeessa, ja sain tilaisuuden suunnitella ja toteuttaa suuren teoskokonaisuuden museonäyttelyyn.

Teosteni lähtölaukauksena toimii usein jokin kirjallinen teos. Nyt mieltäni askarrutti Emmanuel Carréren Valhe.

Kirja on dokumentaarinen, kuitenkin kaunokirjallinen teos, joka perustuu Jean-Claude Romandin tarinaan. Romand on ranskalainen perheenisä, joka uskotteli lähipiirilleen työskentelevänsä menestyvänä WHO:n lääkärinä, vaikka todellisuudessa hänen perheensä elämäntapa rahoitettiin sukulaisilta ja lähipiiriltä kavalletuilla rahoilla. Valhe uhkasi paljastua vasta lähes 20 vuoden kuluttua, ja silloin Romand päätti tappaa koko perheensä estääkseen valheen paljastumisen. Carréren kirja on tarkka kuvaus tapahtumien kulusta, eikä hän säästele itseäänkään, taiteilijaa, vaan pohtii suorasukaisesti oman työnsä motiiveja ja lähtökohtia.

Eniten minua jäi askarruttamaan Romandin perhettä ympäröivän yhteisön osallisuus valheeseen: miten on mahdollista, ettei kukaan koskaan kysynyt yksinkertaisia, jokapäiväisiä kysymyksiä, joiden kautta valhe olisi paljastunut? Menestymisen paine ja perheen julkisivu ovat niin tärkeitä, että jokainen halusi uskoa valheeseen aivan loppuun saakka. Kirjassa tulivat esille oikeastaan kaikki minua taiteessa kiinnostavat asiat: hierarkiat, valta, tunteiden tukahduttaminen ja jakaminen, sekä kiintymyksen osiutuminen.

Villagesta tuli seitsemän erikokoisen talon muodostama kylä, jonka taloja yhdistävät punaiseksi maalatut polut kuin verisiteet. Jokainen kylän talo on ulkoa musta, kuin palanut, ja niiden sisätilat ovat punaisia, kuten sisäelimemme. Kylän päärakennuksen sisätilat on maalattu vastavärein niin, että punaisella pohjalla vihreällä maalatut ihmisfiguurit näyttävät leijuvan seinällä, välillä ne näyttävät häälyvän katsojaa kohti, jollon niiden sijaintia on vaikea määrittää. Sisätilojen ihmispyramidi kuvaa yhteisön hierarkista rakennetta ja jatkuvaa, yhä kovenevaa kilpailua. Tilateoksen ritisevän ja kuhisevan äänimaailman on suunnitellut Étienne Charry.

Village on esillä Pahan kukkia -näyttelyssä Taidehallissa 28.4.–3.6.

Pirjetta Brander