Syyskuisessa muistojuhlassa haudattiin kansalaissodan vihollisuudet. Yksi oli joukosta poissa.
Syyskuun alussa Suomenlinnassa järjestettiin saarella sijainneen sotavankileirin 90-vuotismuistotilaisuus. Seuraava muistotilaisuus aiotaan pitää 10 vuoden päästä. Hetki oli historiallinen, sillä punavankien muistoa kunnioittivat punavankien omaisten lisäksi valtio, kirkko ja armeija.
Tämän tason delegaatiota ei aikaisemmin ole nähty kunnioittamassa punavankien muistoa. Paikalla oli arkkipiispa, Suomenlinnan rannikkorykmentin komentaja, oikeusministeri ja Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtaja. Ulkomailla ollut presidentti osallistui tilaisuuteen kukkatervehdyksellä.
Suomenlinnan vankileiri oli yksi sisällissodan pahamaineisimmista. Kuten useimmat keskitysleirit, Suomenlinnankin leiri perustettiin kansalaissodan jälkeen vuonna 1918. Leiri oli oman aikansa Guantánamo. Helsingin valtauksen yhteydessä leirille koottiin tuhansia punakaartilaisia säilöön, eikä kukaan oikein tiennyt, mitä heille pitäisi tehdä. Koko Suomessa vallitsi nälänhätä, mutta tilanne oli pahin vankileireillä. Vankeja ammuttiin ilman oikeudenkäyntejä. Suurin osa kuoli kuitenkin nälkään ja tauteihin.
Suomenlinnan tilaisuudessa kuultiin myös soraääniä. ”Lahtarit tappoivat isäni silmieni edessä! En anna anteeksi!” punavangin omainen, marraskuussa 100 vuotta täyttävä Veikko Porkkala huudahti keskustelukumppanilleen tilaisuuden oltua jo ohi. Ilmeisesti hänen kovaäänisyytensä johtui vain huonosta kuulosta, ja kaunis tilaisuus jatkui rauhaisasti.
”Siinä missä virallinen Suomi 1918 kiisti ulkomaisen arvostelun ja ilmoitti myös suoraan, että vankileirit kuuluvat sen kansallisen suvereniteetin piiriin, on tämän päivän Suomi kytkenyt itsensä vapaaehtoisesti ja tarkoituksella osaksi kansainvälistä ihmisoikeuksien valvontaan”, oikeusministeri Tuija Brax sanoi puheessaan.
Sisällissodan jälkimaininkien kauheudet halutaan tulevaisuudessa välttää. Vastakkainasettelun aika on ohi! Vai onko sittenkään…
”Minusta ei ole kovin rakentavaa kaivaa ikäviä asioita enää esiin”, Suomenlinnassa asuva kokoomuksen kansanedustaja ja kunnallisvaaliehdokas Arja Karhuvaara huokaa puhelimessa. Hän puhuu punavankien muistotilaisuudesta.
Karhuvaara asuu vanhassa Elannon talossa, Suomenlinnassa hyvin keskeisellä ja tunnetulla paikalla. Suomenlinnalaiset halusivat nostaa vankileirin muistopäivän kunniaksi liput myös kaupan edustan lipputankoihin, mutta Karhuvaara ei suostunut. Tämä aiheutti joissain suomenlinnalaisissa närää.
”Ihan uutena käytäntönä soitettiin kohteliaasti etukäteen ja kysyttiin, voisiko talomme lipputankoja käyttää. Katsoin saaren virallisten lipputankojen riittävän, koska kysessä ei ollut yleinen liputuspäivä”, Karhuvaara sanoo.
Hän ei osallistunut muistotilaisuuteen.
”Vuodet 1917–1918 ovat herkkä asia”, Karhuvaara jatkaa. ”Suomenlinnassa luokkarajat ovat pitkään olleet olemassa. Siellä olivat upseerit, aliupseerit ja toisaalta Valmetin työläiset. Rajojen yli ei seurusteltu. Muutimme saareen vuonna 1982, ja täällä oli paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joista emme tienneet. Nyt vanhoja asioita on taas nostettu pintaan. Esimerkiksi Suomenlinna kesäteatterissa esitettiin Tuntematon sotilas, mielestäni melko väritettynä tarinana.”
Karhuvaaran mukaan vastakkainasettelun aika on todellakin ohi. Porvari ajaa työväestön etuja siinä missä omiaan. Hänen mukaansa kokoomuksen käyttämä työväen presidentti -mainoslause oli hyvä idea.
”Työntekoa täytyy tukea, että vajavaisenakin voi tehdä töitä, eikä mitään tukitöitä vaan oikeita töitä. Työväen asialla olemme, kun ajamme mahdollisuuksia pääoman keräämiseen.”
_______________
Taistelun äänet
Jo tammikuussa 2008 luokkataistelun äänet kajahtivat Suomenlinnassa.
Elannon talo on Suomenlinnassa arka asia. Kiinteistössä on sijainnut työväen osuusliike Elannon kauppa jo vuodesta 1926. Arja Karhuvaara ja hänen puolisonsa, entinen kokoomuksen kansanedustaja Juhani Sjöblom ostivat kiinteistön vuonna 2002 ja päättivät ottaa kaupan yläkerran tilat omaan käyttöönsä. Tammikuussa alakerrassa sijainneen kaupan vuokrasopimus päättyi. Karhuvaara ja Sjöblom eivät halunneet uusia vuokrasopimusta, joten kauppa sai lähteä.
Siwa on nyt parakissa vanhaa kauppaa vastapäätä. Muutos ei sujunut mielenosoituksitta. Arja Karhuvaara kertoo, että pariskunta sai tappouhkauksiakin.
Karhuvaara ajattelee, että hän antoi kaupan ostossa kasvot vuosien 1917–1918 tapahtumista johtuneelle pahalle ololle.
”Olen asunut saaressa 27 vuotta ja kaikki tietävät, että olen kokoomuslainen”, Karhuvaara tilittää. ”Minä olin turvallinen kohde osoittaa pahaa mieltä, kun työväen lippulaiva Elanto myi kaupan porvareille.”
Suomenlinnan vankileiri toimi vuoteen 1919 asti. Suomenlinnan 10 000 vangista 1 500 kuoli nälkään & tauteihin. Teloitettuja oli 80. Teemu Mäki kirjoitti kansalaissodasta Voimassa 6/2008.
Hannele Huhtala
