Arvostelussa Anna Järvisen levy Anna själv tredje.

Tärkein on säilynyt: Anna Järvisen ääni, joka on yhtä aikaa lasinkirkas ja pehmeä, hauras ja täynnä voimaa. Jossa on kaikki: rakkaus, yksinäisyys, yövuorosta palaavan siirtotyöläisen väsymys, paljaiden jalkojen vapaus ja lavatanssien kaiho.

Ainoastaan levyn päättävä Nuori ja kaunis, duo Olavi Uusivirran kanssa, ei sovi kokonaisuuteen, ja siksi levy saa tässä yhden tähden vähemmän kuin voisi saada. Anna själv trädje on Järvisen ensimmäinen suomalaiselle Johanna-levymerkille tekemä levy, ja tämä biisi saa miltei epäilemään, etteivät he ole oikein ymmärtäneet, millaisen aarteen ovat saaneet.

”Nuori ja kaunis” on se kappale, joka levyltä ensimmäiseksi jää soimaan korvaan, mutta sen harmittomasti popahtavat soundit ovat kovin kaukana kaikesta siitä, mikä Järvisen tuotannossa on hienoa.

Kuten esimerkiksi Uppåt framåt på finskan koruton onni. Tai Lilla Annan retrosti soivat hammondit, jotka rakentavat siltaa tästä hetkestä johonkin jo kadotettuun tai kuviteltuun menneisyyteen, jossa tärkeintä olivat leikki, hellyys ja ilo.

Anna Järvinen:
Anna själv tredje.
Johanna Kustannus
2011. Neljä tähteä.

Elsi Hyttinen