73-prosenttisesti runojensa minä & muutama etevä ohje kirjoittajaksi aikoville.
Auringonvalo, tässä olen -teos koostuu useista keskenään hyvinkin erilaisista haastatteluista ja tapaamisista rentturunoilija Charles Bukowskin kanssa. Teokseen kerätyistä teksteistä rakentuu repaleisen henkilökuvan ja elämäkerrallisen jatkumon lisäksi kokoelma kiintoisia ajankuvauksia.
Bukowskin luonnosmaisin piirroksin varustettu teos alkaa vuodesta 1963 ja päättyy vuoteen 1993.
Haastattelujen rakentama kuva Bukowskista ei ole kovinkaan kaukana siitä alter egosta, joka vanhan likaisen miehen proosassa ja runoissa vaeltelee. Eräässä haastattelussa hän toteaakin olevansa 73-prosenttisesti runojensa minä, jäljelle jäävät seitsemän prosenttia sen sijaan ovat taustamusiikkia.
Teokseen koottujen tekstien kautta pääsee lukija hetkeksi tirkistelemään vihaista, itsevarmaa, itsesäälissä kieriskelevää, humalaista, hilpeää tai herkkää Bukowskia. Paikoin haastattelut muistuttavatkin Bukowskin omaa kynäilyä, jonka lähtökohtana on suorapuheisuus ja selkeys:
”Tahti, rytmi, tanssi, nopeus. Elämme modernia aikaa. Atomipommit roikkuvat puissa kuin greipit. Haluan saada sanottavani sanotuksi ja häipyä.”
Kokoelmateoksen alkupuolella monet haastattelijat ovat kiinnostuneita Bukowskin suhtautumisesta aikansa nuorisokulttuuriin ja vallankumouksellisuuteen. Bukowskin paatokselliset lausunnot 60–70-lukulaisuuden sieluttomuudesta, teennäisyydestä ja ikävystyttävyydestä ovat hilpeydessään erityismaininnan ansaitsevaa luettavaa.
Vuodatuksensa lopuksi hän kuitenkin toteaa: ”Kirjoitan runoutta. Siksi runouteni pitäisi riittää itsessään. — On ihan helvetin yhdentekevää mitä ajattelen Vietnamista, Stripistä, LSD:stä, ostakovitsista tai mistä tahansa.”
Monet haastatteluista toistavat itseään. Kun Bukowski vielä teoksen loppupuolella kertaa pyynnöstä nuoruutensa traumoja ja juoppovuosiaan, ei kysymyksiin tympääntynyttä, kiukkuista Bukoa ole vaikea ymmärtää. Hän johdattelee, halveksuu avoimesti typerinä pitämiään kysymyksiä ja vastaa mihin tahtoo.
Osa haastatteluista sen sijaan pursuilee pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia niin Bukowskin lempi-elokuvista ja musiikista kuin hänen elämänkoulustaan ja kirjoittamismetodeistaankin. Nämä ovatkin Auringonvalo, tässä olen -teoksen parasta antia.
Esimerkiksi ohjeeksi aloitteleville nuorille runoilijoille Buko neuvoo pysymään mahdollisimman etäällä kirjoittajakouluista ja elämään lähikulmien elämää. Huonoa onnea tuottavat esimerkiksi rikas isä, aikainen avioliitto ja kyky tehdä jotakin erittäin hyvin.
Charles Bukowski – Auringonvalo, tässä olen. Haastatteluja ja kohtaamisia 1963–1993. Toim. David Stephen Calonne. Sammakko 2011.
Minna Nurmi
