Vieläkö sä imetät?!

Lukuaika: 5 minuuttia

Vieläkö sä imetät?!

Taaperoimetys nostattaa tunteita.

Näyttelijä Anna-Maija Valonen parantelee flunssaansa kotisohvalla. Kohta hän lähtee hakemaan 5-vuotiasta tytärtään päiväkodista ja vie tämän illaksi kaverin synttärijuhliin. “Valoisa persoona, rohkea ja ulospäinsuuntautunut”, Valonen kuvailee tytärtään. “Ja on hän ollut myös terve.”

Tämä hyvinvoiva tyttö käy päiväkodissa, leikkii kotona tavallisen oloisilla leluilla ja syö normaalia ruokaa. Suomen oloissa poikkeavaa on kuitenkin se, että tyttöä on imetetty 3,5-vuotiaaksi.

“Tyttärelläni on vankka itsetunto. Uskon, että imetys on osaltaan vaikuttanut sen rakentumiseen”, Valonen toteaa. “Myös uhmaiän raivarit menivät kivuttomasti, kun imettämällä oli mahdollista välittää lapselle ehdotonta hyväksyntää.”

Ennen tyttärensä syntymää Anna-Maija Valonen ei juurikaan valmistautunut imetykseen eikä miettinyt, kuinka kauan sitä jatkaisi. “Tulee mitä tulee”, hän ajatteli. Häntä itseään oli imetetty 1960-lukulaisesti vain muutaman kuukauden verran eikä ystäväpiirissäkään ollut äänekkäitä pitkän imetyksen puolestapuhujia.

“Nyt ajatellen on aika hurjaa, etten tiennyt, kuinka paljon imetyksen onnistumiseen voi itse vaikuttaa”, Valonen sanoo. “Jos olisin vain kuuliaisesti totellut synnytyslaitoksen kätilöä ja antanut peukaloaan imevälle lapselle tutin, imetys olisi voinut loppua lyhyeen. Heräsin kuitenkin viime tingassa pohtimaan, eikö nisäkäspennun imemisen tarve tyydyty luonnollisesti rinnalla. Jostain hyvästä oppaasta tarttui myös ajatus, ettei lapsen pidä tilata maitoa tutilta tai pullolta.”

Valonen alkoi ottaa asioista aktiivisesti selvää. Ritva Kuusiston perusteos Imetän ja hoivaan (WSOY 1989) kului käytössä. Myös lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kirja Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä (WSOY 1995) oli tärkeä.

Hiukan myöhemmin Valonen osallistui Ritva Kuusiston vetämän imetystukiryhmän tapaamisiin, joista tarttui mukaan paitsi lapsentahtinen imetys myös lähellähoivaamisen idea, esimerkiksi perhepedin ja kantoliinojen muodossa.

Hän kiinnostui imetys- ja hoivakysymyksistä niin paljon, että kirjoitti Imetyksen tuki ry:n aktiivin Karla Lopin kanssa aiheesta Mamma Meedio -näytelmän, joka sai sittemmin paljon katsojia niin Helsingin Q-teatterissa kuin festivaalivierailuillakin.

Kun Valosen tytär täytti vuoden, oli selvää että tässä perheessä imetys jatkuisi vielä pitkään siitä huolimatta, että ratkaisu oli Suomen oloissa epätyypillinen.

Ovatko Anna-Maija Valonen ja muut taaperoimettäjät kummajaisia? Miten äidit muualla maailmassa toimivat?

Maailman johtaviin imetystutkijoihin kuuluvan antropologi Katherine Dettwylerin mukaan nykyinen länsimainen imetys- ja hoivakäytäntö on historiallisesti ja kulttuurisesti marginaalinen. On erikoista, että pienet vauvat viettävät aikaansa pinnasängyissä, vaunuissa ja sittereissä ja että heitä imetetään vain joitakin kuukausia.

Keskimäärin maailman lapsia imetetään Dettwylerin mukaan noin kolme vuotta. Hän huomauttaa kuitenkin, ettei keskiarvo välttämättä kerro olennaista, koska hajonta kulttuurien välillä on suurta. Samoin on muistettava, että siitä, mitä on tehty ennen tai tehdään nykyisin toisessa kulttuurissa, ei voida päätellä, mikä on hyvää tai luonnollista.

Luonnollisuutta etsittäessä voidaan sen sijaan tarkastella kulttuureja, joissa lapset vieroittuvat rinnalta pääsääntöisesti omaan tahtiinsa. Antropologien keräämien aineistojen perusteella tämä tapahtuu keskimäärin 3–4 vuoden iässä.

Arvokasta lisävaloa tuo vertailu ihmisapinoihin, gorillaan ja simpanssiin, joiden geenistö on 98-prosenttisesti sama kuin ihmisellä. Poikanen vieroittuu suunnilleen silloin, kun se on saavuttanut kolmanneksen aikuisiän painostaan, kun se on nelinkertaistanut syntymäpainonsa tai kun sen pysyvät hampaat puhkeavat.

Antropologit ovat näin päätelleet ihmislapsen luonnolliseksi vieroitusiäksi 2,5–7 vuotta. Dettwylerin mukaan 2,5 vuotta imetystä on ehdoton minimi, sillä ihmislapsi on evoluution myötä kehittynyt imemään usein ja pitkään. Jos lapsi ei saa tyydyttää perustarvettaan rinnalla, hän hakee lohtua peukalosta, tutista tai muusta korvikkeesta.

“Olen halunnut kouluttautua hyvin ja saada haaveitteni työpaikan. Kun nykyinen kulttuuri vielä lietsoo narsistisia käyttäytymismalleja, ei ole itsestään selvää, että antaa oman ruumiinsa lapsen käyttöön moneksi vuodeksi”, Anna-Maija Valonen pohtii.

“Täytyy myöntää, että tuntui välillä rasittavalta olla jatkuvasti ‘saatavilla’. Töiden ja puolipäivähoidon aloittaminen sujui kuitenkin hyvin, sillä parivuotias ei enää asunut rinnalla.”

“Kun tyttäreni oli täyttänyt kolme vuotta, aloitin tietoisesti vieroittamisen. Tyttö olisi jatkanut edelleen mutta itse olin väsynyt imettämään. Pyrin kuitenkin vieroittamaan hänet hiljakseen ja palkitsin häntä jonkin aikaa uusilla tai kirpputorilta ostamillani leluilla, jottei hän kokisi muutosta liian rankaksi.”

”Nyt olen iloinen, että jaksoin imettää niinkin pitkään. Lukemani perusteella jokainen hetki on ollut lapselleni plussaa.”

mainos

Katherine Dettwylerin mukaan uusin tutkimus osoittaa kiistatta, että elinikäinen sairastuvuusriski pienenee imetysajan pidetessä. Ainakin kahteen ikävuoteen asti jokainen lisäkuukausi imetystä parantaa lapsen terveysennustetta.

Yli kaksi vuotta kestäneen imetyksen vaikutuksista ei ole toistaiseksi laajaa näyttöä, mutta Dettwylerin valistuneen arvion mukaan olisi outoa, jos myönteiset vaikutukset kahden vuoden rajapyykin kohdalla yhtäkkiä lakkaisivat.

Pitkään imetetyillä lapsilla on keskimäärin vahva immunologinen suoja paitsi paljon julkisuutta saaneita allergioita myös lukuisia muita sairauksia vastaan.

Dettwylerin mukaan näiden lasten emotionaalinen kehitys on niin ikään erinomaista. Lapset kehittävät myönteisen minäkuvan, heillä on vahva perusturvallisuus, he ovat varmoja äitinsä kiintymyksestä ja he onnistuvat sosiaalisissa suhteissa. Sama myönteinen korrelaatio pätee myös kognitiivisiin kykyihin.

Älykkyysosamäärä kipuaa tilastoissa ylöspäin tasatahtia imetyskuukausien kanssa.

Ensimmäiset kuusi imetyskuukautta ovat tärkeämpiä kuin myöhemmät vaiheet, mutta imetys vaikuttaa suotuisasti niin pitkään kuin lapsi saa siitä nauttia.

Vaikka länsimaiset pulloruokitut vauvat pärjäävät korkean elintason ja hyvien lääkäripalveluiden vuoksi paremmin kuin kolmannen maailman pitkään imetetyt vauvat, kaikkein parhaiten voivat Dettwylerin mukaan ne, jotka ovat nauttineet sekä pitkäkestoisesta imetyksestä että muista hyvinvointitekijöistä.

Anna-Maija Valosen kohdalla vieroittamiseen johti pääasiassa oma väsyminen, mutta myös ympäristö painosti tehokkaasti.

“Hiostus toisten äitien taholta alkoi yllättävän varhain. Kun lapseni oli neljän–viiden kuukauden iässä, sain kuulla ihmettelyä siitä, miten maitoni voi riittää”, Valonen kertoo.

“Kun tyttö täytti vuoden ja söi kiinteääkin ruokaa, kysyttiin milloin lopetan imettämisen. Kun hän lähestyi kahden vuoden ikää, kysyttiin, vieläkö imetin. Ja kun hän lähestyi kolmea ikävuotta, eräs puolituttu tölväisi, että ootsä hullu?!”

”Eniten minua kuitenkin loukkasi, kun eräs äiti kertoi itse kokeneensa imetyksestä seksuaalista mielihyvää ja päätteli tästä, että minä koen samoin ja jatkan imetystä omien seksuaalisten tarpeideni tyydyttämiseksi. Mitä vastata tällaiseen? Vedotako WHO:n suositukseen? Vai eritelläkö juurta jaksain pitkäkestoisen imetyksen hyötyjä? Miesten kunniaksi täytyy sanoa, että heiltä kommentteja ei juuri tullut.”

“Imetyksen myötä katson tissikulttuuriamme väkisinkin kriittisin silmin”, Valonen puuskahtaa. “Miten ensisijaisesti jälkeläisten ruokkimiseen ja hoivaamiseen tarkoitetuista rinnoista on tullut seksiteollisuuden ja autokaupan materiaalia? Miten valtaosa naisista on sisäistänyt nämä kulttuuriset asenteet niin perusteellisesti, että lapsen hoivaamisesta rinnalla on tullut epäilyttävää?”

Myös Katherine Dettwyler korostaa, että rintojen seksualisoiminen on tutkitusti kulttuurinen ilmiö. Rinnat eivät ole “luonnostaan” seksuaaliset vaan ne on tarkoitettu ensisijaisesti lapsen ruokkimista ja lohduttamista varten.

Länsimaissa naiset ajautuvat seksististen ennakkoluulojen vuoksi kaappi-imetykseen, jossa imetys hoidetaan katseilta salassa. Tämä onkin varsin helppoa, sillä isommat taaperot käyvät rinnalla harvakseen.

Miten järjestelmä sitten asennoituu taaperoimeykseen?

“Neuvolassa suhtautuminen oli jokseenkin neutraalia”, Valonen kertoo. “Sen sijaan hammaslääkäri piti minulle tuhdin puhuttelun ja sanoi minun tuhoavan imetyksellä lapseni hampaat. Tyttärelläni on yksi reikä kulmahampaassa enkä ihmettelisi, vaikka se johtuisi osittain imetyksestä. Rikkinäisiä hampaita on kuitenkin helpompi korjata kuin huonosti rakentunutta itsetuntoa. En siis lopettanut imettämistä näihin nuhteisiin”, Valonen toteaa.

Internetin keskustelupalstoja seuraamalla saa sen käsityksen, että osa terveydenhoitajista jakaa äideille edelleen ronskeja vieroitusohjeita, vaikka äiti kokisi lapsen juuri sillä hetkellä tarvitsevan perusturvan tankkausta.

Räikeimmät yhteentörmäykset näyttävät kuitenkin tapahtuvan hammashoitoloissa, kuten Anna-Maija Valosen tapauksessa. Imetyksen suotuisista vaikutuksista lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana ollaan yksimielisiä mutta tätä vanhempien vauvojen kohdalla mielipiteet jakautuvat.

Hammaslääketieteen professori Satu Alaluusuan mukaan tutkimus ei ole kuitenkaan osoittanut yhteyttä pitkään jatkuvan päiväimetyksen ja hampaiden reikiintymisen välillä. Sen sijaan yöimetyksellä voi Alaluusuan mukaan olla jonkin verran negatiivisia vaikutuksia hampaistoon, koska yöllä sylkeä erittyy vähemmän.

Suurin osa äideistä suhtautuu imetykseen myönteisesti. Tästä huolimatta edes vuoden kestävään imetykseen yltää ani harva.Usein äidit ovat sitä mieltä, ettei heiltä tule riittävästi maitoa ja kokevat patistelun syyllistäväksi. Anna-Maija Valosen mielestä asiantuntevalla ohjauksella saataisiin paljon aikaan.

mainos

“Jos perheeseen hankitaan koira, oletetaan automaattisesti, että tuleva omistaja tutustuu hyvin ainakin muutamaan luotettavaan koiranhoito-oppaaseen. Sen sijaan lapsen kohdalla moni äiti luottaa mystisen luontoäidin johdatukseen ja hakee tietoa vasta ongelmien osuessa kohdalle. Väsyneenä ei jaksa lukea oppaita ja tuore äiti saattaa seurata sukulaisen tai naapurin neuvoja, vaikka heidän mielipiteensä perustuisivat hataraan mutu-tuntumaan.”

”Imetys ei ole kaikkien kohdalla automaatio, joten minun mielestäni siitä kannattaisi ottaa selvää ennen esikoisen syntymää.”

Dettwylerin mukaan vain hyvin pienellä osalla äideistä anatominen tai fysiologinen syy estää imettämisen. Hänen mukaansa imetyksen takkuilu johtuu epärealistisista kulttuurisista odotuksista. Ei hyväksytä, että lapsi voi alussa suorastaan asua rinnalla ja että tämä on normaalia.

“Toivoisin, että nuoret äidit saisivat mahdollisimman oikeaa ja kattavaa tietoa imetyksestä, koska sillä voi tehdä omalle lapselleen niin paljon hyvää”, Anna-Maija Valonen sanoo.

“On eri asia, jos imetys tuntuu vastenmieliseltä tai jos jonkin muun syyn vuoksi tietoisesti päättää ruokkia lastaan korvikkeella. Tärkeintä on, että äiti tekee imetysratkaisunsa itse ja on saanut ratkaisujensa tueksi riittävästi päivitettyä tietoa.”

_______________

Imetyssuositukset

Maailman terveysjärjestö WHO

6 kk täysimetystä ja 2 v tai pidempään osittaisimetystä. Suositus koskee myös länsimaita.

www.euro.who.int/document/e63687.pdf

Sosiaali-ja terveysministeriö

6 kk täysimetystä ja vähintään 1 v osittaisimetystä. Imetystä voi jatkaa niin pitkään kuin äiti ja lapsi haluavat.

www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/09/pr1095673148360/passthru.pdf

Stuart-Macadam, Patricia & K. A. Dettwyler: Breastfeeding: Biocultural Perspectives. New York, Aldine de Gruyter 1995.

www.kathydettwyler.org

www.imetys.fi/itu

Imetyksen vaikutuksista hampaisiin: Satu Alaluusuan tutkimus.

www.ncbi.nlm.nih.gov

Aino Haavio

  • 9.9.2009