Vihreillä oli aikoinaan hetkensä, kun vaalirahakeskustelu kävi kuumimmillaan. Mitä tekivät vihreät? Korruptioon järjestelmällisen kielteisesti suhtautunut puolue hukkui pragmatismiinsa ja tuki Matti Vanhasen hallitusta.
Vihreillä oli aikoinaan hetkensä, kun vaalirahakeskustelu kävi kuumimmillaan. Mitä tekivät vihreät? Korruptioon järjestelmällisen kielteisesti suhtautunut puolue hukkui pragmatismiinsa ja tuki Matti Vanhasen hallitusta.
Ei hyvä.
Minunlaiselleni – vasemmistolaisesti ajattelevalle porvarille – vihreät on kuitenkin ollut viimeiset 20 vuotta yksi keskeinen poliittinen johtotähti, vaikka ei se kovin kirkkaasti ole loistanut.
Vihreitä on jostakin syystä innostanut identiteettipolitiikka enemmän kuin kannatuksen löytyminen omalle politiikalle. Kyllähän tämän saman voi sanoa vasemmistopuolueista, joiden kannattajat brassailevat lähes periytyvällä työväentaustallaan ja historiallaan.
Puolueet ovat oppineet, ettei kansalaisia tarvita, kun puolueiden rahoituskin tulee suoraan valtiolta. Ja puolueiden budjetista taas päättävät eduskuntapoliitikot.
Tästä on auennut suora tie teknokratiaan, jonka ovat haastaneet tähän asti ainoastaan populistiset nationalistit.
Pekka Haaviston presidenttikampanjan rahoitus on ollut virkistävä muutos, kuten ammattilobbaaja Jussi Lähdekin väitti Herrat pitävät vaaleista -blogissaan: ”Kansa on halunnut ottaa rahoitusvallan omiin käsiinsä. Kyseessä on vastaliike vaalirahakohulle, ihmiset äänestävät verkkopankkitunnuksillaan vanhaa ’maan tapaa’ vastaan.”
Eivät ihmiset ole vieraantuneet politiikasta vaan poliitikot kansalaisista.
”Osa kansalaisista on syvästi huolissaan vaalikampanjoiden vaurauserosta. Mielestäni huoli on turha, raha ei korvaa sitä innostusta, joka haavistolaisilla ympäri Suomea on”, Pekka Haaviston kampanjapäällikkö Riikka Kämppi perusteli.
Heti kun kansalaisia tarvitaan, heti kun voi toimia spontaanisti, löytyy kyllä avustajia & tekijöitä. Vapaaehtoiset ne työväentalotkin rakensivat.
Puolueet saavat puoluetukea about 18 miljoonaa euroa, viestintään ne saavat toisen mokoman lisää, ja tuesta huolimatta Suomessa ei ole ainuttakaan päivittäistä vasemmistolaista sanomalehteä. Niin paljon vihreät ja vasemmistolaisetkin rakastavat porvarillista mediaa.
Miksi siis puolueiden lehdille pitäisi mitään tukia maksaa? Hankkikoot juttunsa & rahansa jäseniltään, tai myykööt mainoksia, kuten vaikka tämä kädessäsi oleva Voima tekee.
Mitä puolueille tapahtuisi, jos puolueet eivät saisi valtiolta lainkaan rahoitusta? Tai mitä politiikalle tapahtuisi, jos poliitikot joutuisivat hakemaan kannatuksen vertaisiltaan, toisilta kansalaisilta, toisilta ihmisiltä?
Ehkäpä politiikka virkoaisi uudelleen. Mitäpä muuta politiikka on kuin sitä, että vapaat kansalaiset & puolueet kilvoittelevat omien aatteidensa kannatuksesta?
Kimmo Jylhämö
