Arvostelussa Yötyöväen Orkesterin levy Köyhän kansan lauluja.

Tumppi Varosen ja Miika Kurtakon Yötyöväen Orkesterin soittaa vanhoja kansan- ja työväenlauluja. Se on letkeää menoa, joka on sovitettu hauskasti. Ikivanhojen biisien musiikillinen rakenne on väännetty uuteen kuosiin, litistetty, lätistetty ja venytetty, eikä siitä pääse mihinkään, että vanhat laulut ovat usein parempia kuin uudet.

Sanoituksissa vilistää sopusointu, työ, veljeys, vapaus. Välillä hoilataan matalista torpista, nätin tytön omaksi saamisesta, sitten muistellaan mitä mamma sanoi, että ei pidä hienosta talosta naida vaan matalasta majasta. Vasemmistolaista mieskeskeisyyttä paapotaan ja kohtuutta ja luokkaeroja puidaan ikään kuin huomaamatta, radiosta kuullaan valistusta ja maailman soittoa.

Lisäksi kuuntelijaa muistutetaan, mitä meiltä vaatii maa, tai että veljet odottaa. Kaikesta pursuaa tunne, että olisi jokin suurempi asia, joka velvoittaisi meitä. Kun katsoo historiaa, tajuaa, kuinka paljon ihmiset ovat olleet valmiita tekemään itselleen tärkeiden asioiden puolesta. Se tuntuu hyvältä muistutukselta ainakin vappuna.

Yötyöväen Orkesteri:
Köyhän kansan lauluja.
Unja Records 2010. Kolme tähteä.

Kimmo Jylhämö