Vedetään hatusta

Lukuaika: < 1 minuutti

Vedetään hatusta

Rakennusalan suuri kuittikauppajuttu sortui syyttäjien liioitteluun & pakkomielteisiin.

”Anton”-juttu, rakennusalan suuri kuittikauppajuttu, pantiin vireille Helsingin käräjäoikeudessa kesällä 2007, ja se ontui päätökseensä Helsingin hovioikeudessa joulukuun 2011 puolivälissä.

Verotarkastuksissa ja esitutkinnassa selvisi, että rakennustyömailla tehdyistä urakoista olivat laskuttaneet ennakkoperintärekisterissä olevat ja luottotiedoiltaan puhtaat yhtiöt, joista rahat oli laskutettu toisiin yhtiöihin ja lopulta jaettu käteisenä.

Rahan nostamisessa käytettiin täysin tekaistuja laskuja, joilla yhtiöiden voittoja pimitettiin – siitä nimi kuittikauppajuttu. Arvonlisäveroja, sosiaaliturvamaksuja ja ennakonpidätyksiä oli vuosina 2003–2005 jäänyt maksamatta useita miljoonia euroa.

Syytteissä ja esitutkintapöytäkirjoissa vilisee toimistoyhtiöitä, toimistohenkilöitä, kuittiyhtiöitä, nostoyhtiöitä, rahannostajia, nimenkäyttäjiä ja välittäjiä, joille ei ole vastinetta normaalissa juridisessa kielessä.

Näitä tarvittiin, koska syyttäjät halusivat pakkomielteisesti todistaa kaiken toiminnan järjestäytyneeksi rikollisuudeksi.

Syytteet perustuivat yhden päätekijän jälkikäteen, pitkän vangitsemisajan jälkeen kehittämään tarinaan, jolla tämä mies aivan ilmeisesti pyrki puhumaan päätekijäksi jonkun muun kuin itsensä. Väitteitä ei tukenut mikään muu näyttö.

Nostamalla silti syytteet pönkitettiin väitteitä järjestäytyneestä rikollisuudesta, mutta yritys kääntyi itseään vastaan. Noin sadasta vastaajasta useimpien syytteet hylättiin.

On ilmeistä, että mikäli viranomaiset olisivat keskittyneet siihen, mistä oli näyttö – pimeistä töistä ja maksamattomista veroista – lopputulos olisi ollut oleellisesti toisenlainen.

Lue lisää Fifistä.

Mikko Niskasaari

  • 2.2.2012