Vuonna 2005 perustettua Väärinajattelija-aikakauslehteä on julkaistu jo kuusi numeroa, minkä voi katsoa kuitenkin erään anarkistisen yhteisön yksimielisyyden suureksi saavutukseksi.

Vuonna 2005 perustettua Väärinajattelija-aikakauslehteä on julkaistu jo kuusi numeroa, minkä voi katsoa kuitenkin erään anarkistisen yhteisön yksimielisyyden suureksi saavutukseksi.

Pääkirjoituksen paikkaa hoitavassa “Vääräkirjoituksessa” nostetaan esille Voimastakin tuttu Pjotr Silajev. Laajemmin pääkirjoitus puolustaa vankien asemaa ja muistuttaa kirjoittamaan “valtion sieppaamille tovereille”.

Lehdessä asettuu vastatusten suomalainen työssä käyvä anarkisti-skene ja vallankumous muilla mailla:

“Lähtökohtaisesti Kreikassa on siis helpompi olla anarkisti kuin Suomessa, koska siihen tarvitsee ainoastaan mustat vaatteet ja halun muuttaa yhteiskuntaa”, Topi Virtanen kirjoittaa.

Kreikassa autonomit ja anarkistit eivät ole myöskään eronneet omiksi porukoikseen.

“Kylmä tosiasia on, että yhteiskunnallisia suhteita ei voi muuttaa sen enempää räjäyttämällä kuin eristäytymällä”, Virtanen jatkaa.

Muissa jutuissa käsitellään muun muassa Pispalaa, kanadalaista uraanintuottaja Camecoa ja vastakulttuurin pienlehtiä vuosien takaa.

Kuutosnumeron kovinta kamaa on filosofi Tere Vadénin artikkeli Loppulama, joka käsittelee öljynhuipun jälkeistä maailmaa.

Vääriksen ensimmäinen runo alkaa sanoilla “Liehu, musta lippu!” Ei siis kaikki täysin yllättävää, mutta mitäs koira karvoilleen voi.

Väärinajattelija, anarkistinen aikakauslehti #6, 2012. Kolme tähteä.

Kimmo Jylhämö