Arvostelussa X-Men – Viimeinen kohtaminen, The Omen ja ASterix ja viikingit -elokuvat.
X NIIN KUIN IHME. Marvel-yhtiön sarjakuvat ovat tuttuja lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita ihmevoimilla varustettujen, kalsarein ja trikoin verhoiltujen sankareiden edesottamuksista. Hieman pöhkötkin sarjikset ovat keskittyneet peilaamaan kasvukivuista kärsivien teinien tukahdutettua minäkuvaa, mutta sekaan on sattunut teräviäkin havaintoja maailmasta.
X-Men kuuluu terävämpään kategoriaan. Sarjaan on leivottu sisään roturistiriitoja ja vähemmistöjä käsitteleviä teemoja jo 1960-luvulla, kun sarja syntyi. Rotuennakkoluulojen kipupisteitä on tuotu esille vuosien mittaan muun muassa rinnastuksina ajankohtaisiin rotumellakoihin ja Etelä-Afrikan apartheid-hallintoon sekä juutalaisvainoon.
Nyt sarjakuvan filmatisoinnit ovat edenneet kolmanteen osaansa, joka jatkaa edellisten elokuvien viitoittamalla tiellä. Pääpaino on toiminnassa, ja pohdiskelu jää hieman jalkoihin. Silti on ehkä niin, että elokuvalla on enemmän tarjottavanaan kuin keskivertotoimintaleffalla. (JT)
Brett Ratner: X-Men – Viimeinen kohtaaminen. Elokuvateattereissa parhaillaan. Kolme tähteä.
_______________
KYLLÄ HIRVITTÄÄ.Uuden testamentin Johanneksen ilmestys kuvaa maailmanlopun ja sitä edeltävät kinkerit. Vanhan Ennustus-elokuvan uudelleenfilmatisointi flirttailee tällä teemalla ja sen enteillä. Näitä kristinuskoon ja sen uudelleentulkintaan nojaavia elokuvia on tipahdellut Hollywoodista tasaiseen tahtiin. Viime vuosina leffat ovat hävettämisen sijaan alkaneet tosissaan hirvittää. Atlantin toisella puolella istuu hallinto, joka odottaa toisen tulemisen tapahtuvan vielä heidän elinaikanaan.
Miksi säästää luonnonvaroja, kun maailmanloppu kuitenkin tulee? Ketä surettaa, jos Lähi-itä on liekeissä, sehän on Harmageddonin ennakkoehto. Turha New Orleansin tulvavalleja on korjata, homot ja synnissä eläjät saivat ansionsa mukaan. Kasvihuoneilmiö, sehän on enne eikä ongelma.
Porukka johtaa ristiretkeä kohti maailmanloppua ja samaan aikaan viihdeteollisuus heittää lisää löylyä rinnastamalla estettävissä olleet tai ihmisen aiheuttamat katastrofit lopunajan enteisiin. Onko tämä enää edes hauskaa? (JT)
John Moore: The Omen. Ensi-ilta 6.6.06.
_______________
NORJALAISET KYLÄSSÄ.Asterix ja normannien maihinnousu on legendaarinen sarjakuva-albumi. Teokseen perustuva tanskalainen animaatio seuraa uskollisesti alkuperäisjuonta, mutta hukkaa toiminnallisuutta korostaessaan paljon muutakin kuin dramaturgisen kaaren.
Pelottomien norjalaisten hyväntahtoisen piikittelyn ohella tarina pöyhii kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden jännitettä ja ikiaikaista sukupolvikuilua. Tosin elokuvan päivitykset nykypäivän citynuorison mausta ovat kurjan kömpelöitä.
Sarjakuvan keskittyessä erityisesti pojasta mieheksi kasvamiseen on animaatioon poliittisen korrektiuden hengessä ja laajemman kohderyhmän tyydyttämiseksi luotu myös nuoren kapinallisen naisen rooli. Tosin samalla neidosta on tehty sen verran hehkeä, että lopputulos on aika pervo yhdistelmä peppifeminismiä ja lolitaa.
Asterix ja viikingit paljastaa armottomasti, kuinka vaikea on tehdä hyvästä sarjakuvasta samoja saappaita täyttävää animaatiota. (TR)
Stefan Fjeldmark – Jesper Möller: Asterix ja viikingit. Elokuvateattereissa parhaillaan. Kaksi tähteä.
_______________
Jari Tamminen & Tuomas Rantanen