Señor Kafie: Suomen kunniakonsuli, Wärtsilän suuri liikekumppani ja huhujen mukaan yksi miehistä vallankaappauksen takana.
Ensimmäisessä viestissä suomalaissyntyinen liikemies toivoo suomalaisilta tiedotusvälineiltä ymmärrystä Hondurasin vallankaappaushallintoa kohtaan. Kirjoittaja vaikuttaa perinteiseltä kylmän sodan antikommunistilta; hän pelkää kesäkuussa syrjäytetyn presidentti Manuel Zelayan suunnittelevan Castro-tyylistä vallankumousta ja toivoo Euroopan unionilta tukea taistelussa tätä vastaan. Hän kehottaa ottamaan yhteyttä myös Suomen kunniapääkonsuliin, Luis Kafieen, joka on kuulemma samaa mieltä.
Toisen viestin otsikko on ”kymmenen perhettä, jotka maksoivat vallankaappauksen”. Se on lista yrityksistä, joilta hondurasilaisen sosiologi Leticia Salomónin mukaan on virrannut kevään aikana rahaa vallankaappauksen suunnittelijoille. Nimi Kafie toistuu Salomónin listassa kuusitoista kertaa eri yritysten yhteydessä.
En ole suuri Hondurasin-tuntija, mutta Salomónin listassa mainitut Kafien perheen yritykset vaikuttavat tärkeiltä. Muistan Sula-maidot ja -mehut, joita valmistavaa yritystä Luis Kafie ja hänen veljensä Schucry johtavat. Energiayhtiö Lufussan nimeen olen taas hiljattain törmännyt tutkiessani Suomen valtion takaamia vientiluottoja. Luis ja Schucry Kafie johtavat myös Lufussaa.
Etsin lisää tietoa Kafien veljeksistä. He pyörittävät kymmeniä yrityksiä, sähköstä tekstiili-, hedelmä- ja kuljetusbisneksiin. Tyypillisesti Schucry Kafie toimii niissä toimitusjohtajana, Luis taas varatoimitusjohtajana.
Schucry Kafie on yksi Hondurasin neljästä vaikutusvaltaisimmasta miehestä, uutistoimisto IPS kirjoittaa: ”Heidän voi sanoa poimivan presidentit ja muut päättäjät, määrittävän tiedotusvälineiden uutisagendan ja tukevan vaalikampanjoita enemmän kuin kukaan muu.”
Ja kun hondurasilainen El Libertador -lehti listaa 48 nimeä kesäkuun oikeistovallankaappauksen takaa, Schucry Kafie on numero kuusi.
Kyselen lisää taustoja Tegucigalpan yläluokkaa tuntevilta ihmisiltä, niin suomalaisilta kuin hondurasilaisiltakin. Kaikki toistelevat samoja fraaseja: Kafiet ovat yksi ”kymmenestä perheestä”, joilla on näppinsä joka sopassa.
Luis Kafie on ”hyvin verkostoitunut” ja ”osaa vetää oikeista naruista”.
”Tämä on hyvin korruptoitunut maa”, minulle muistutetaan tämän tästä. ”Hän on kenties maan rikkain mies.”
Suoria syytöksiä kukaan ei halua esittää, varsinkaan nimellään.
Soitetaanpa Luis Kafielle. Oletteko sekaantunut vallankaappaukseen?
”Presidentti Zelaya oli koulutoverini. En juonisi häntä vastaan. Meidän perheemme on epäpoliittinen, me keskitymme teollisuuteen ja kauppaan. Näitä väitteitä levittävät tietyt pahantahtoiset tahot.”
Miksi teitä sitten syytetään? Ketkä väitteiden takana ovat?
”Sanotaan näin, että kun sitä kuuntelee ja lukee muiden maiden tarinoita vastaavista tilanteista, niin on tendenssi etsiä syntipukeiksi erilaisia johtajia – ihmisiä esimerkiksi liike-elämän tai kirkon piiristä, ihmisiä joiden ajatellaan käyttävän valtaa ja joita halutaan sen takia mustamaalata.”
Kesäkuun 28. päivänä Hondurasissa ei tapahtunut vallankaappausta vaan vallanvaihto, Luis Kafie sanoo. Hän kiistää olleensa vallankaappauksen takana, mutta on avoimen tyytyväinen tapahtuneeseen: Manuel Zelayan oli mentävä.
”Meillä Hondurasissa ei ole käytössä virkasyytettä, kuten monissa muissa maissa. Perustuslain artikla 239 ilmaisee kuitenkin selvästi, että viranhaltija, joka yrittää muuttaa perustuslain suojattuja artikloja, on korvattava.”
Kafien mielestä Zelaya rikkoi yhtä perustuslain suojatuista artikloista pyrkiessään järjestämään kaksiportaisen kansanäänestyksen siitä, perustettaisiinko maahan perustuslainmuutoksia suunnitteleva komissio. Yksi suojatuista artikloista määrää, että presidentti voi palvella vain yhden kauden; lainmuutoskomission arveltiin pyrkivän muuttamaan tätä artiklaa.
Ja kun muutakaan keinoa istuvan presidentin korvaamiseen ei ollut, Zelaya siepattiin, Kafie selittää. Tilalle nousi vallanperimysjärjestyksessä seuraava, kongressin puhemies Roberto Micheletti. Nyt on Kafien mukaan aika palata normaaliin elämään ja lakata haikailemasta syrjäytetyn presidentin perään.
”Perinteisessä sotilasvallankaappauksessa armeija poistaisi pelistä kaikki vallan kolme haaraa: presidentin, oikeusjärjestelmän ja parlamentin”, Kafie selittää. ”Nyt vain presidentti vaihtui.”
Kunniapääkonsulina Luis Kafie edustaa Suomea kotimaassaan, jossa Suomella ei ole suurlähettilästä. Pesti on palkaton; tehtäviin kuuluu lähinnä maiden välisen kaupan edistäminen.
Tyypillisesti kunniakonsuleiksi nimitetään kohdemaassa pitkään asuneita suomalaisia tai Suomen kanssa vahvoja yhteyksiä solmineita paikallisia liikemiehiä. Joukossa on paljon eksentrikkoja kaukana kotoa.
Luis Kafie kuuluu toiseen kastiin. Hän on mitä ilmeisimmin yksi Hondurasin vaikutusvaltaisimmista ihmisistä, kullanarvoinen oikotie maan liike-elämän pyhään ja suojattuun ytimeen. Tällaisen kunniakonsulin värvääminen voi olla jättipotti Suomelle – tai tarkemmin sanoen suurille suomalaisyrityksille, jotka metsästävät suuria sopimuksia vieraassa maassa, jossa kauppa ei käy ilman voitelua ja kontakteja.
”Hondurasin liike-elämässä toimii valtavan paljon epämuodollisia klubeja ja kerhoja, joiden kautta hyvä veli -verkostot ja kulissien takainen korruptio toimivat”, Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkija Jussi Pakkasvirta sanoo. ”Siellä käytetään paljon näkymätöntä valtaa.”
Kafie nimitettiin vuonna 1988 kunniakonsuliksi poikkeuksellisesti ilman minkäänlaisia Suomen-yhteyksiä. Myöhemmin niitä on kyllä siunaantunut. Vuonna 2003 Kafien perheen omistama Lufussa-yhtiö tilasi Wärtsilältä suuren öljyvoimalan. 190 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hanke oli Hondurasin historian suurin yksityinen sijoitus; lähes puolet siitä rahoitettiin Finnveran, siis Suomen valtion, takaamilla vientiluotoilla.
Suomen valtion luotsaama kumppanuus kahden yhtiön välillä on kannattava molemmille yrityksille: kotimainen yritys saa yhteyshenkilön kautta pääsyn sellaisiin sopimuksiin, joista ulkopuolinen joutuu tavallisesti vain unelmoimaan. Paikallinen yritys taas saa pohjoisesta halpaa luottoa.
Luis Kafie selittää Hondurasin kaappauksen oikeutusta puhumalla vallan kolmijaosta, mutta minua kiinnostaa kahtiajako. Mikä on valtion tehtävä, mikä liikeyritysten? Mikä on Suomen valtion vastuu, jos ulkoministeriön junailemat liiketoimet johtavat ei-toivottuihin tuloksiin – jos joku jää kiinni vaikkapa korruptiosta tai ympäristörikoksista?
Tai jos käy ilmi, että Suomea edustava henkilö rahoittaa sotilasvallankaappausta? Tai jos tältä edes vaikuttaa?
Jälkikäteen on vaikea selittää, etteivät nämä kunniakonsulit ja yrityspamput varsinaisesti toimi Suomen ulkoministeriön siunauksella. Heidäthän on jo kutsuttu lähetystön katon alle solmimaan kauppojaan.
Ja jotta roolijaot hämärtyisivät edelleen, viime hallituskaudella ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministerin salkut yhdistettiin.
Ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan ja Karibian yksikön päällikkö Juha Virtanen on kuullut Kafien perhettä vastaan esitetyistä syytöksistä.
”Kunniakonsulin pitää toimia moitteettomasti ja olla arvostettu henkilö kotimaassaan”, Virtanen linjaa. ”Ulkoministeriö voi vapauttaa konsulin tehtävästään, jos tämän maine tai luotettavuus on asetettu kyseenalaiseksi.”
Kafien tapauksessa konkreettisia todisteita osallisuudesta kaappaukseen ei ole esitetty, Virtanen muistuttaa. Rikosepäilyyn olisi helppo reagoida, mutta poliittiset kysymykset ovat kinkkisiä.
Onko asiaa tutkittu?
”Ei ole. Tutkitaan, jos tulee jotain syytä. Pitää muistaa, että Hondurasissakin tilanne elää.”
Euroopan unioni on tuominnut kaappauksen, mutta ei erityisen voimakkaasti. Ne maat, joilla on suurlähetystö Hondurasissa, ovat kutsuneet lähettiläänsä kotiin. Virallisesti EU pidättäytyy suhteista Michelettin hallinnon kanssa.
Tutkija Jussi Pakkasvirta pitää EU:n reaktiota vaisuna.
”Linja on ollut se, että tarkkailemme tilannetta. Taustalla lienee EU:n vastenmielisyys Chavez-tyylistä vasemmistoa kohtaan. Siihen Zelaya on nyt niputettu, ja siksi häntä ei haluta nousta puolustamaan.”
Ulkovaltojen odotetaan ja katsotaan -lähestymistapa tuntuu sopivan Luis Kafielle.
”Elämä täällä palaa urilleen”, Kafie kertoo. ”Päivä päivältä on normaalimpaa, ja pian käydään jo marraskuun vaalien kampanjoita.”
Näyttää tosiaan siltä, että vallan kaapannut Roberto Michelettin hallitus saa järjestää vaalit marraskuun lopussa. Ne järjestetään ilman ”neljättä uurnaa”, Zelayan suunnittelemaa kansanäänestyslipasta normaalien presidentin-, parlamentti- ja paikallisvaaliuurnien rinnalla. Ja jos kaikki sujuu rauhallisesti, ulkovallat taitavat ihan mielellään normalisoida suhteensa Hondurasiin.
”Puhe normaliteetin palaamisesta täsmää ainakin Yhdysvaltain valitsemaan odottelulinjaan”, Jussi Pakkasvirta pohtii.
”Ajatellaan, että näin on saatu yksi hankala tapaus hoidettua. Tästä voidaan jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.”
Hanna Nikkanen
