Arvostelussa Lau Naun levy Valohiukkanen.

Laura Naukkarisen kolmas taiteilijanimellä Lau Nau julkaistu levy Valohiukkanen piirtää jälleen eteerisen hipin mielenmaisemaa. Levy on kaunis, mutta taiteellisuudessaan paikoin luotaantyöntävä. Silti kovin kiinnostava.

Ystäväni Nosferatu -kappale saa ajattelemaan Hugo Simbergin maalauksia, joissa Kuoleman hahmot hakevat kainoja piikatyttöjä tanssimaan laiturin nokassa järjestetyissä juhlissa. Tuonpuoleinen kohtaa reaalimaailman.

Useimmissa kappaleissa taustalla soittaa jouhikkoa Pekko Käppi. Muutama kappaleista muistuttaa moderneja virsiä. Uusi ja vanha lyövät kauniisti kättä. Sitten on diskokappale Kuoleman tappajan kuolema, joka imaisee ihmeelliseen sykkeeseen pohtimaan mahdollisuutta kavaltaa viikatemies.

Yksi levyn hienoimmista kappaleista on uudisversio Tapio Rautavaaran Juokse sinä hummasta. Niin tuttu ja niin ja moneen kertaan laulettu biisi saa Lau Naun käsittelyssä menneisyyttä kunnioittavan, mutta puhtaasti tuoreen sävyn.

Lau Nau: Valohiukkanen. Fonal Records 2012. Neljä tähteä.

Hannele Huhtala