Turkissa feministin on paras olla kaunis, koulutettu ja varakas. Meltem Arikan on.
”Kysyn usein naisilta, tuntevatko he oman kehonsa”, kertoo turkkilainen kirjailija Meltem Arikan. ”Monet naiset sanovat katsoneensa itseään peilistä jopa alasti. He vakuuttavat tietävänsä millaiset sääret ja rinnat heillä on.”
Arikan alentaa ääntään: “Mutta kun kysyn, ovatko he katsoneet peilin avulla myös millainen pillu heillä on, kaikki järkyttyvät. Eihän sellaista voi tehdä!” hän naurahtaa.
“Turkissa naiset opetetaan pienestä pitäen häpeämään omaa kehoaan. He eivät edes tiedä siitä kovin paljoa.” Arikanin mukaan ensimmäiset kuukautiset ovat tytöille aina järkytys. He eivät tiedä niistä juuri mitään etukäteen eivätkä ole valmistautuneet asiaan. Kokemusta ei paranna yleinen tapa, että äiti läimäyttää tytärtään kasvoihin, kun tämä kertoo verenvuodosta. Muuten tapahtumaa ei noteerata.
Poikien ympärileikkaus sen sijaan on juhla, jota vietetään yhtä näyttävästi kuin häitä. Pojat oppivat pienestä pitäen suhtautumaan luontevasti omaan seksuaalisuuteensa ja olemaan siitä ylpeitä.
“Turkissa miehet voivat kirjoittaa seksistä, mutta naiset eivät”, toteaa Meltem Arikan, joka on rikkonut tämän tabun. Hän on kirjoittanut kuusi romaania, joissa käsitellään avoimesti naisten seksuaalisuutta ja siihen liittyviä ongelmia.
“Neljännen kirjani nimi on ’Älkää pysäyttäkö lihaani’. Totean siinä, että insesti on yleistä Turkissa”, kertoo Arikan. Viranomaisten mielestä on mahdotonta, että Turkissa olisi insestiä, joten he kielsivät kirjan. Toukokuun alussa päätös peruttiin ja teos ilmestyi kirjakauppoihin. Tosin siinä on edelleen kiellettyjä kohtia, kymmenisen riviä, joiden kohdalla kirjaimet on peitetty mustalla.
Feministit järjestivät kirjan puolesta näyttäviä mielenosoituksia ja pukeutuivat t-paitoihin, joissa luki: “Minun kehoni on minun”.
Arikanin mielestä iskulauseeseen kiteytyy keskeisin asia: kuka päättää naisen ruumiista ja hänen seksuaalisuudestaan. Monet miehet vihaavat häntä, koska he eivät halua naistensa muuttuvan.
“Perheväkivalta on maassamme hyvin yleistä, naisetkin pitävät sitä normaalina asiana“, hän kertoo. Monet naiset uskovat, että heissä on jokin vika, jos mies hakkaa heitä jatkuvasti.
Turkkilaiset feministit ovat yleensä hyvin koulutettuja, varakkaita ja perheettömiä. Kaksi ensimmäistä määritelmää sopivat myös 39-vuotiaaseen Arikaniin, mutta hänellä on aviomies ja kymmenvuotias poika.
“Olen onnekas, sillä minulla on mies, joka ymmärtää minua. Hän on tottunut ajatuksiini, sillä olemme tunteneet toisemme siitä lähtien, kun olimme parivuotiaita”, Arikan naurahtaa.
Meltem Arikan on opiskellut taloustieteitä Middle East Technical Universityssä, jota pidetään Turkin parhaana. Naistutkimusta hän on opiskellut Englannissa.
Kustantajan löytämisessä radikaaleille ajatuksille ei ole ollut ongelmia, sillä Arikanilla on oma kustantamo. Viittä kirjaa, joita ei ole kielletty, on myyty kutakin noin kymmenentuhatta kappaletta, mikä on Turkin oloissa paljon. Yleensä yhteiskuntakriittisistä kirjoista otetaan tuhannen kappaleen painos.
Oman yrityksensä myötä Arikan voi järjestää aikansa niin, että hän pystyy kirjoittamaan ja matkustamaan kiinnostaviin tapahtumiin.
Hänellä on arkkitehtitoimisto, jonka kaikki viisi työntekijää ovat naisia. Arikan kertoo tyytyväisenä, että heillä on Turkin lisäksi hankkeita Venäjällä, Ukrainassa ja Afganistanissa.
“Kirjojen kirjoittaminen on ensimmäinen askel suunnitelmassani parantaa naisten asemaa Turkissa”, Arikan kertoo. Hän haluaa perustaa naisten akatemian ja kokoaa sitä tukevia verkostoja.
Hän haaveilee naisten elämää selvittävien tutkimusten tekemisestä ja naisten talon rakentamisesta Ankaraan. Tavoitteena on julkaista myös ulkomaisia feministisiä kirjoja.
“Olisi tärkeää kääntää turkiksi myös kirjoja, jotka käsittelevät miesten asemaa uudesta näkökulmasta. Miehetkin voivat olla herkkiä ja haavoittuvia, vaikka sitä ei hyväksytä kulttuurissamme.”
Arikanin kirjoja ei ole käännetty muille kielille, mutta hän neuvottelee parhaillaan asiasta useissa eri maissa toimivien kustantamojen kanssa.
Turkissa feministien on oltava kauniita. Muuten ajatellaan, että he ovat katkeroituneita, koska eivät ole päässeet naimisiin. Tämänkin säännön Arikan täyttää kirkkaasti.
Kun menen haastattelemaan häntä sovittuna aikana, luulen tapaavani hänet hotellin aulassa, mutta hän onkin juuri herännyt huoneessaan. Hänellä ole mitään sitä vastaan, että otan hänestä kuvia, kun hän meikkaa.
Meltem Arikan kävelee pää pystyssä ja saapuu naisten päivän tapahtumiin pukeutuneena viimeisimmän muodin mukaan, joka tilaisuuteen eri asussa. Turkissa useimmat feministit tupakoivat, Arikan polttaa sikareja. Ei ihme, että miehet pelkäävät häntä.
Kristiina Koivunen
