”Omasta mielestäni olen ollut jo vuosikausia suurinpiirtein kantaaottavin tekstittäjä Suomessa”, A.W. Yrjänä sanoo.

”Omasta mielestäni olen vuosikausia ollut suurinpiirtein kantaaottavin tekstittäjä Suomessa, jos osa kuulijoista ei osaa kuunnella tai lukijoista lukea, ei se tarkoita, että pitäis alkaa kirjoittaa eri tavalla. Silloin on lukemiskulttuurissa jotain mätää. Laulujen ja runojen ei kuulu toimia lehtiotsikon tavoin.”

Oli kyseessä sitten runoteos tai CMX:n musiikki, ei A. W. Yrjänän lukija pääse helpolla. Miehen mukaan teoksen ei pitäisi aueta täysin kolmannellakaan lukemiskerralla.

Miehen mukaan teoksen ei pitäisi aueta täysin kolmannellakaan lukemiskerralla.

”Mulla on taipumus ajatella yhtä monimutkasesti kuin kirjoitan. Olisin epärehellinen, jos yrittäisin kirjoittaa vähemmän jännittynyttä tekstiä.”

Kirjoittajana Yrjänä kuuluu kiinnostavien pohjoisten rocklyyrikkojen kaanoniin. Talvimaa ja juuret ovat lähellä sydäntä, vaikka kaikki ovatkin sieltä muuttaneet.

”Kulttuurisesti maa, jossa ei ole seutuja, murteita ja ennakkoluulosia asenteita muita seutuja kohtaan, on köyhä. Kulttuuri elää ja kehittyy eroavuuksien varassa.”

”Mitä isompia ja kasvottomampia yksiköitä on, sitä vaikeampi on ajaa yksilöiden etuja. Ideaali yhteisön koko on 10 000:n alapuolella. Siksi kaikilla on omat kylät missä eletään: ystävät, paikat ja ne kolme baaria

missä käy.”

Yrjänän valtio-opillisia ihanteita tentatessa mies kertoo uskovansa yhä vasemmistolaisen kasvatuksensa peruspilareihin, kuten yleiseen sivistykseen.

”Yks parhaita systeemejä mitä on nähty on vetelehtivä pohjoismainen, lähinnä sosiaalidemokraattinen valtioajattelu, missä ihmisillä on paljon tilaa ja valtaan ei liity väkivaltakoneistoa… Nää on nyt vähän naiiveja heittoja, valtio-oppifailit on tuolla jossakin… Oikeesti uskoisin tietysti valistuneeseen yksinvaltiuteen, jossa on kirjailija tai filosofi hallitsijana. Yleensä se vaan loppuu seuraavaan hallitsijaan, joka on hullu.”

Siitä pääsemmekin luontevasti kotimaiseen kulttuuripolitiikkaan, jota mies on päässyt tarkastelemaan työnsä kautta niin korkeakulttuurin edustajana kuin rocktähdenkin asemasta.

”Se on kummaa komiteamietintämeininkiä. Ja tietenkin kulttuurintekijän pitää aina olla sitä mieltä, että rahat menee väärään paikkaan. Tosiasia kuitenkin on, että monet teokset syntyy niukkuudesta. Itse tein ekat kymmenen vuotta lauluja ilman toivetta, että tällä vois elättää itsensä.”

”Niin, ja kulttuuriahan Suomessa ovat klassinen musiikki ja jääkiekko.”

CMX:n pitkäsoitto Aion ilmestyy 10.11.2003 EMI.

Janne Sundqvist