Pahaltahan se tuntuu, etteivät nuoret pääse treenaamaan. Mutta ei ole kivaa sekään, jos tädit eivät pääse rokkaamaan.

En tiedä, oliko se ikärasismia vai mitä, mutta muutama bändikämppiä tarjoava taho ei vastannut tilakyselyihini mitenkään. Tiedän, että pääkaupunkiseudulla on kireä tilanne treenikämppien suhteen ylipäätään.

Helsingissä esimerkiksi Harjun ja Munkkiniemen treenikämppiäkin tarjoavat nuorisotalot ovat olleet lakkautusuhan alla. Niiden puolesta taistelevat etunenässä Ville Valo ja muut rokkisankarit. Pahaltahan se tuntuu, etteivät nuoret pääse treenaamaan. Mutta ei ole kivaa sekään, jos tädit eivät pääse rokkaamaan.

Ensimmäinen treenikämppä, jota kävimme katsomassa, olisi maksanut kuussa 25 euroa per nenä. Se olisi pitänyt jakaa kolmen muun bändin kanssa. Harvakseltaan treenaavalle bändille, joka aloittaa kamojen hankinnalla, hinta tuntui kalliilta.

Varsinkin kun treenikämppää käyttää joku ammattirumpali, jonka kaksi patteristoa on tilaan levitettynä. Niitä ei tietenkään saa lainata eikä siirtää.

Onni oli tällä kertaa työpaikan kellari, jonne yhden päivän siivousurakalla saa raivattua pienen bänditilan. Iltatöihin jäänyt työkaveri tosin kommentoi, että biisit alkoivat aika pian kuulostaa turhan tutuilta. Kärsiköön työkaverit riitasoinnuista ja toistosta niin kauan kuin kohtuuhintaiset treenikämpät ovat tavoittamattomissa.

Sarjassa seurataan The Amazings -yhtyeen tietä ekalle keikalle pitserian nurkkaan.

Hannele Huhtala