Arvostelussa Eino Santasen kirja
Tekniikan maailmat.

Minulle on kerrottu, että setelit pitää kääriä folioon postissa lähetettäessä, jotta ne eivät näkyisi läpivalaisulaitteissa. Tekniikan maailmat on tällainen lähetys. Folionkiiltävien sisälehtien kätköistä paljastuu paitsi mustia merkkejä sivuilla myös 160 euron arvosta 20 euron seteleitä.

Originaalit ovat tosin muualla. ”Suomen itsenäisyyden 98-juhlavuoden nyky- ja etukäteinen tulevaisuusjuhlarahasarja” on nimeään myöten ironinen. Santanen on laatinut seteleitä, joiden tekstit viittaavat tavalla tai toisella rahan luonteeseen: ”esimerkiksi sinä / tunnet setelin, / joka tuntee setelin, / joka tuntee (…) / niin mitä / kaikkea / tämä / seteli / sitten / oikein tuntee?”

Kirjan runot ovat huutoa tekniikan ja talouden määrittämässä maailmassa. Niiden ihminen on uoma rahan virralle. Tekniikan maailmat on raskas tutkielma minuuden määrittymisestä kapitalismin ehdoilla.

3–5-sanaiset säkeet määräävät kirjan rytmiä puuduttavaksi ja takovaksi. Miellyttävää runoa Santanen ei ole tehnyt. Talouden ja tekniikan abstraktius ja sopimuksenvaraisuus kohtaa subjektin, ”päivä päivältä / itseensä romahtavamman”.

Eino Santanen:
Tekniikan maailmat.
Teos 2014.
Ei sivunumeroita. Neljä tähteä.

Maaria Pääjärvi