Onko mainoskriittisen markkinointimiehen logokirja pahuuden anatomia vai inspiraation lähde?
Koskaan ei ole yleisölle ollut tarjolla näin kattavaa katsausta logojen muotokieleen.
Vuonna 2009 ilmestyi lyhytelokuva Logorama, ranskalaisen mainosmies-taiteilija Ludovic Houplainin ja hänen perustamansa H5-taiteilijakollektiivin tuotos.
Logoista, tuotemerkeistä ja yritysten maskoteista koostuva Oscar-palkittu animaatio on kaikkien aikojen hienoimpia mainosparodioita ja yhteiskuntakritiikkejä.
”Logorama on synteesi yhteiskunnasta, jossa kuva on sen takana piilevää merkitystä tärkeämpi. Yhteiskunnasta, jossa tarina on itse tuotetta tärkeämpi”, Houplain kuvaa.
Monet yritykset ovat ulkoistaneet tuotteen valmistusprosessin ja itse lähinnä vain hallinnoivat brändiä. Brändi on arvokkaampi kuin itse tuote, taiteilija selittää. Brändit eivät enää tyydy muistuttamaan kuluttajia tuotteesta, ne kertovat tarinoita.
Taiteilijakollektiivi H5 on tehnyt muitakin mainosaiheisia projekteja, kuten kehittänyt kuvitteellisen Hello™-brändin ja rakentanut sen ympärille kokonaisen näyttelyn. Lyhytfilmejäkin on tekeillä lisää.
”Tavoitteenamme on luoda teoksia, jotka avaavat kuvallista ympäristöämme ja mainontaa. Teoksia, jotka mahdollistavat päivittäin vastaan otettujen viestien merkitysten purkamisen”, Houplain kertoo.
Vuosia kestäneen Logorama-projektin aikana Houplain keräsi ja kategorisoi 40–50 000 yritysten käyttämää symbolia. Logoraman valmistuttua Houplainilla oli aikaa pohtia, mitä muuta tehdä kertyneellä pr-kuvastolla.
Hän päätyi kokoamaan Logobookin. Se on 776-sivuinen eli puhelinluettelon paksuinen järkäle, johon tekijä on mahduttanut lähes 7 000 yrityslogoa aakkosjärjestyksessä. Esipuheiden jälkeen logoja ja niiden edustamaa maailmaa ei enää analysoida, se vain tuodaan lukijan katsottavaksi ja sulateltavaksi.
Houplainin oma suhde mainoksiin on ristiriitainen. Mainoskriittisen taiteen ohella hän on tehnyt mainoksia auto- ja ydinvoimateollisuudelle sekä luksusmerkeille.
”Näen mainonnan taideteollisessa kontekstissa, sekä sisältönsä että toteutuksensa puolesta. Se vastaa kysyntään ja suhtaudun siihen työnä. Sinä päivänä kun en koe mainoksia enää kiinnostavina, lopetan niiden tekemisen”, Houplain toteaa.
Logobook on karttakirja tuotetarinoiden maailmaan. Sen avulla voi navigoida visuaalisten viestien pommituksessa. Kirjaa voi myös käyttää hakuteoksena uusien logojen suunnittelussa, Houplainin oman ristiriitaisen uran hengessä.
Jokainen voi itse rakentaa mielipiteensä logojen muotokielestä selaamalla sivu sivun jälkeen väri-ilotteluja. Tulkinta jää lukijalle: onko kyseessä pahuuden anatomia vai inspiraation lähde.
Ludovic Houplain: Logobook. Taschen 2013. 776 s. Viisi tähteä.
Jari Tamminen
