Väkivalta ei saa estää puhetta, ohjaaja Sanna Mäkelä vaatii. Siksi hän tuo lavalle näytelmän, jonka tekijät saivat 1990-luvulla tappouhkauksia.
Vuonna 1998 Yle näytti taiteilija Kiba Lumbergin käsikirjoittaman fiktiosarjan Tumma ja hehkuva veri, joka perustui Lumbergin lapsuuden kokemuksiin.
Se oli ensimmäinen kerta, kun suomalainen romaniyhteisö oli tv-sarjan pääosassa. Romaniyhteisön lapsena jättänyt Lumberg toi siinä esiin myös yhteisön varjopuolia, kuten väkivaltaa sekä naisen alistettua asemaa.
Romanien keskuudessa sarja herätti häkellyttävää raivoa. Sarjan näyttelijöiden henkeä uhattiin, ja siinä esiintynyt Ritva Palm joutui muuttamaan perheineen väkivallan pelossa ulkomaille pakoon. Uhkailu jatkui vuosia.
Raivo veti Ylen hiljaiseksi: sarjaa ei saa Yle Areenasta, eikä sitä ole koskaan uusittu televisiossa.
Ajankohtaisohjelmia, joissa sarjan aiheuttamasta kohusta puhuttiin, on hävitetty arkistoista, käsikirjoitusta Savoy-teatterin näyttämölle työstänyt ohjaaja Sanna Mäkelä kertoo.
”Kun pyysimme sarjaa nähtäväksi työryhmälle, meille tehtiin tarkka sopimus, ettei sitä saa näyttää julkisesti. Jos ohjelma vuotaa jonnekin, olen vastuussa.”
Mäkelä päätyi näytelmän pariin sattumalta ystävystyttyään Kiba Lumbergin kanssa.
”Ohjaajana olen halunnut tehdä sellaista, joka herättää keskustelua. Kun Kiba ehdotti, pakkohan siihen oli tarttua.”
Tekstin keskiössä on nuori tyttö, ja Mäkelän mielestä näytelmä kertoo lähinnä lapsen oikeuksista vanhoillisessa yhteisössä, ei niinkään romanikulttuurista.
Hahmottaako Mäkelä, mikä tekstissä raivostuttaa?
”Alkuperäinen käsikirjoitus lähenteli aika paljon farssia. Luulen, että romanit ovat kokeneet, että heitä pilkataan, vaikka kyse ei ole siitä”, ohjaaja pohtii.
Sarjassa avattiin myös tapoja, joita suomalaiset romanit eivät yleensä paljasta ulkopuolisille.
”Mitä Kiban kanssa olen puhunut, romaniyhteisössä ollaan tietoisia siitä, että meidän kulttuurissa ei hyväksytä kaikkea sitä, mitä heidän kulttuurissaan hyväksytään, eikä niihin asioihin haluta huomiota. Halutaan vain olla rauhassa.”
Näytelmän iskulause on Teijän lait ei vaa oo meitä varten! Näytelmässä se sanotaan, kun valkolaispoliisi yrittää rauhoitella romaneiden riitaa.
Suvun oikeuksia korostavan romanikulttuurin ja yksilön oikeudet takaavan suomalaisen oikeusjärjestelmän törmäyksiä on tullut viime vuosina esille erityisesti verikostoperinteeseen liittyvässä väistämisvelvollisuudessa. Koston kierteeseen ajautuneiden romanisukujen on välteltävä toisiaan, mikä tarkoittaa tappajan etäistenkin sukulaisten liikkumisen rajoittumista ja jatkuvaa väkivallan pelkoa.
Joidenkin kuntien on sanottu neuvottelevan konfliktien välttämiseksi paikkakunnalla jo asuvien romanien kanssa siitä, saako yksittäinen romani kunnasta vuokra-asunnon vai ei. Käytäntö on perustuslain takaaman vapaan asuinpaikan valinnan oikeuden vastainen, ja se asettaa romanit keskenään eriarvoiseen asemaan.
Mäkelä näkee näytelmän kannanottona sananvapauden puolesta.
”Suomessa on valtavasti sensuuria, joka kulttuurissa yleensä ilmenee rahoituksessa. On tullut kautta rantain ilmi, ettei juuri tälle tekstille ole uskallettu antaa rahaa. Yhdeltä rahoittajalta tuli ensin päätös, että saamme rahaa, sitten se evättiin.”
Mäkelä uumoilee, että taustalla voi olla rahoittajatahojen suora väkivallan pelko sekä se, että Kiba Lumbergilla on vastustajia, joilla on yhteyksiä politiikkaan.
Mäkelä haluaa tuoda esille sen, että uhkailua käytetään yhteiskunnallisista asioista puhuvien vaientamiseen.
”On hurja, miten paljon väkivallan uhkaa monet taiteilijat ja poliitikot saavat kokea. Sitten kun joku käy kimppuun, vähätellään, että kyseessä on yksittäistapaus.”
Myös Mäkelä on saanut uhkauksia.
”Minulle on lähetetty valokuva kotitalostani, ja sain viestin, että ‘Kiban viestikyyhky ammutaan alas’.”
Romaninäyttelijöitä ei ole mukana näytelmässä, koska se voisi olla liian provosoivaa. Vaikka reaktioiden odotetaan olevan nyt rauhallisempia kuin 1990-luvulla, ensi-illassa oli vartiointi.
Kaikesta huolimatta Mäkelä toivoo rakentavansa dialogia.
”Haluan, että valtaväestö lakkaisi näkemästä romanit mörkönä. Haluan myös uskoa, että jos romaniväestöä uskaltautuu katsomaan näytelmää, he näkevät, ettei tämä ole missään nimessä hyökkäys. Jos romanikulttuuri vähän avautuisi, se voisi helpottaa kommunikaatiota, eikä valtaväestö pitäisi sitä niin pelottavana.”
Tumma ja hehkuva veri Helsingin Savoy-teatterissa 8.9. asti. Teatterin aulassa Kiba Lumbergin koolle kutsuma eurooppalaisten romaninaistaiteilijoiden näyttely.
Kati Pietarinen
