Lukuaika: 2 minuuttia

Tulvan jälkeen

”Olen ollut aina kiinnostunut pienen ja suuren kohtaamisessa maalauksissa. Monesti tuo pieni elementti on ihminen, joka on yllättävien valtavuuksien edessä”, Samuli Heimonen kirjoittaa maalauksistaan.

Maalaus Tulvan jälkeen syntyi kuin kani hatusta, aivan työskentelyputken loppumetreillä. Olin jo nimennyt tulevan näyttelyni, enkä ajatellut, että olisi tarpeellista tehdä samannimistä taulua. Iso maalaus syntyi kuitenkin nopeasti ja siitä tuli pitkän teossarjan päätepysäkki. Joskus juuri ennen näyttelyn alkua saa aikaiseksi jotain yllättävää ja onnistunutta. Ehkä se johtuu siitä, että valtaosa teoksista on jo tehty ja paineet onnistumiselle alkavat pienentyä.

Päässäni oli pitkään pyörinyt Aivazovskin merimaalaukset ja niiden ihmeellinen voima. Halusin tehdä jotain, jossa voisin tutkia ja hyödyntää tarkemmin tuota maailmaa. Aivazovski eroaa monista merimaalareista juuri dramatiikantajunsa tähden. Mikään hänen maalauksissaan ei ole järin realistista, mutta kaikki on sitäkin uskottavampaa. Myrskyn tai haaksirikon kokemus melkein välittyy katsojalle. Ote on häpeilemättömän romantisoiva, ja juuri siitä pidän.

Olen ollut aina kiinnostunut pienen ja suuren kohtaamisessa maalauksissa. Monesti tuo pieni elementti on ihminen, joka on yllättävien valtavuuksien edessä. Tässäkin maalauksessa soutaja on pieni ja mitätön verrattuna laineilevaan mereen. Meren karvainen olemus liittyy aiempiin maalauksiini, joissa sama kuvio myös esiintyy. Se on sekoitus karvaa ja koristekuviota.

Tässä tapauksessa se jännittää ihmisen ja luonnon välistä suhdetta piirun verran lisää. Huolimatta näennäisestä herruudestaan maapallolla, ihminen on aina alisteinen luonnolle ja sen voimille. Purjehtijat tietävät, että aina joskus tulee tilanne, jolloin kapteeni ei enää ohjaa laivaa vaan sen tekee meri. On vain myötäiltävä ja mentävä mukaan, jos mielii selvitä.

Vaikka Tulva viittaakin katastrofiin, ei se kuvaa pelkästään vedenpaisumusta. Hain tulvalla myös jotain mentaalista, ja miksei myös kulttuurista ominaisuutta, joka patoutuu ja pääsee sitten nopeasti vapaaksi. Mittasuhteistaan huolimatta maalaus ei ole lohduton vaan kaikki tiivistyy pieneen lintuun soutajan yläpuolella. Lintu on jokin määrittelemätön pilkahdus siitä, että kaikki ei ole turhaa.

Tulvan jälkeen, Samuli Heimosen maalauksia 4.3. asti Salon taidemuseo Veturitallissa, ti–pe 10–18, la 11–17, su 11–18.

Samuli Heimonen

  • 31.1.2012